Paistetaan lahja

Beatles- musiikin suuri ihailija ja itsekin soitto- ja laulumies viettää syntymäpäiväänsä huomenna. Mitäpä lahjaksi hänelle, joka ei tarvitse erityisesti mitään eikä toiveita esitä. Ainoa toive taitaa olla, että juhlissa musisoidaan yhdessä. Ja juhlitaan kunnolla.

Levyhyllyssä oli Beatles- vinyyli vuodelta 1963, nostalgista tavaraa. Siitä valmistui kulho, jota sitten saa käyttää mihin tarkoitukseen haluaa. Joku aika sitten nämä olivat kovasti kierrätysdesign- tuotteita, joita itseään arvostavissa liikkeissä myytiin suhteellisen kovaan hintaan.
Kulhoon tulee mukaan musiikkiin liittyvää lisuketta, mutta sitä en tässä tietenkään paljasta.
Muuan ystäväni, joka hellästi hoivailee omaa varsin mittavaa vinyylilevykokoelmaansa nielaisi tyhjää. Miten rohkenin pilata hyvän ja muistoja täynnä olevan levyn.
No, eipä hätää, tätä levyä kunnon keräilijällä sattui olemaan kaksi kappaletta.

Valmisteluja

Juhlapäivä on ollut tiedossa jo monta viikkoa ja ajatuksissa on ollut, että "ehtiihän sitä". Joopas. Nyt alkaa tositoimet. Ensinnäkin ei ole mitään päällepantavaa, kaikki vaihtoehdot on plärätty läpi. Tai jospa alkais yhdistellä niitä epäsopivia, tuleeko niistä sopivat. Shit, tähän mennessä ei ole vielä nakuna tarvinnut mennä. Kai nytkin jotain löytyy. Itseni tuntien valinta jää viime tunneille ja päälle kiskotaan se eka vaihtoehto.

Toisekseen servietit on valitsematta, vaihtoehtoja ihan kaksin kappalein.

Kolmanneksi, tukka ei oo hyvin, ainakaan vielä. Neljänneksi, juhlanamut ovat vielä tekeillä. Siis tekemistä vaille valmista. Ne on noi herkun väriset imelät vaaleenpunaiset teelmät.

Viidenneksi, itse juhlan aiheuttajalla ei ole näitä murheita. Hän on valmis kastemekkoineen täysin tietämättömänä ympärillä pyörivästä juhlasirkuksesta. On se onnellista!

Kuuma Risula

Niin kuumaa, että meinasi järki lähteä.

Risula- puuhaa tehtiin laiturilla jalkoja järvessä lillutellen. Viimekeväiset risut olivat puntissa nöyrtymässä järvessä etteivät ritsahtelisi poikki niitä työstäessä. Sydänkransseja niistä syntyi koristeiksi laitettavaksi mihin itse kukin haluaa sellaisen ripustaa. Koristelunauhat jäivät vielä puuttumaan.

Mari näitä oikeasti teki. Iita- koira nakotti laiturilla hievahtamatta seurakoirana ja minä seuraneitinä kesäjuomaa nauttien.

Tein tilauksen kolmesta kranssista, yksi itselle ja kaksi tuliaisiksi.

Lumpeenkukka

Hiihtolomalla oppii ja opetetaan. Minulle opetettiin kuinka tehdään lautasliinasta lumpeenkukka kattausta kaunistamaan. Nyt tiedän. Aiemmin olen vaan viikkaillut ja laskostanut liinat simppelisti tai ei ollenkaan. Nämä olivat kauniit. Lisää lomailusta kunhan ehditään.

Postiin..

Tarkempi vilkaisu kalenteriin ja sen jälkeen yksinkertainen laskutoimitus nostatti takatukkaa korkeammalle. Kahden viikon päästä on Joulu jo niinsanotusti paremmalla puolella, hyvää vauhtia kinkku huvennut, lahjat ihasteltu, glögit juotu, joulumusiikki soinut riittämiin korvissa. Mutta ennen niitä tunnelmia on saatava kortit koristeltua, kirjoitettua osoitteet kohdilleen ja tuikattava kasa postilootaan. Mielellään jo ensi viikolla. Siis toimeen ja korttitehdas pystyyn keittiön pöydälle. Kynttilät palamaan, suklaa käden ulottuville ja levyt soimaan.

Kransseja

Ei mitenkään mairitteleva kuvakulma, mutta olkoon. Osmankäämejä piti hakea kransseja varten. Ja kun vauhtiin pääsi, tavaraa tuli enemmän kuin sylin täydeltä.

Kukkasiilillä on monia käyttömahdollisuuksia, tässä niistä yksi. Haarukka olisi ajanut saman asian, mutta siili oli tukevampi pitää näpeissä. Lautaa vasten vaan osmankäämin lehdet, tiukka ja tasainen vetoliike niin syntyi hapsuja. Ottihan se voimille, kun oli niin paljon hapsutettavaa.



Kransseja kotiin, sukulaisille, ystäville, viemisiksi, lahjaksi ja ihan muuten vaan. Lisukkeena näissä pihlajanmarjoja, muuhun ei enää kyennyt tällä kertaa.

Osa onnistui oikein hyvin, mutta kyllä ne ekat oli harjoituskappaleita. Ne pidettiin itse ja paremmat laitettiin jakoon.
Strömsössä osmankäämeistä punottiin kori, pitäisköhän kokeilla?