Kesäkuu loppuu

Tänään on yksi merkkipäivistäni. Vuosia sitten tänä nimenomaisena päivänä toin pienen ja vaatimattoman muuttokuormani tänne Keski- Suomeen. Vaatteet olivat yhdessä suurehkossa laatikossa, astiat toisessa, sekalaista tavaraa kolmannessa, levysoitin ja levyt sievästi takapenkillä, lepakkotuoli osittain takakontissa osittain takapenkillä. Itse istuin etupenkillä sylissäni kaksi koristetyynyä ja jalkojen juuressa siihen astiset tärkeät paperit asiakirjasalkussa. Eipä juurikaan ollut turhia tavaroita. 

Päivä oli aurinkoinen mutta ei helteinen. Sellainen sopiva kesäilma.

Se muuttomatka tuli mieleen kun radiotoimittaja jossain asiayhteydessä mainitsi päivämäärän. Perille tultua oli tarjolla voileipiä, kahvia ja raparperipiirakkaa.

 Ruokaa oli vasta myöhemmin kun ei tiedetty mihin aikaan tulen. Kun ei ollut kännyköitä enkä ollut kertonut muuta kuin ajan noin suurin piirtein.

Leikkasin kaikki raparperit tänään ja pilkoin ne säilöön. Osasta tein piirakkaa, jota sitten kahvin kanssa nautin. Katselin ympärilleni ja tiesin, ettei tätä huushollia muutettaisi koskaan niin kepoisesti kuin silloin.

Pikkulauantai

 Keskiviikolla eli pikkulauantailla oli joskus erityinen merkitys. Vielä vanhempien valvonnan ja päätäntävallan alaisena ollessani sain lähteä kaupungille keskiviikkoisin ja lauantaisin. Myöhemmin lupa laajeni käsittämään myös perjantai- illan. Kotiintuloaikarajat olivat ankarat, lauantaina sai vetelehtiä kaupungilla hiukan myöhempään. Kotoa lähtiessä hiukset piti olla siivosti sidottuna poninhännälle tai jonkinlaiselle sykerölle. Sopivasti kulman taakse päästyä sykeröt ravisteltiin auki ja annettiin tukan hulmuta, palatessa samassa kadunkulmassa toimittiin päinvastoin. Ystävätär piilotti myös silmälasinsa postilaatikkoon.

Minä joka en noin yleisesti ottaen hävitä mitään vaan säilön eri paikkoihin myöhempiä tarpeita varten, löysin eräästä kätköstäni sinivalkoisen pikkumekon. Paino sanalla pikku. Sellainen paitamekko, paljon nappeja kauluksesta helmaan ja pituutta ei nimeksikään. Ystävättärellä oli pilkkumekko, lyhyt sekin tietenkin. Niissä kesämekkosissa kuljeskeltiin pitkin kaupunkia, tietyillä reiteillä tosin ja tiirailtiin poikaystäväehdokkaita, jotka eivät arvanneet olevansa ehdolla. Puistonpenkillä käytiin huilimassa ja heiluttelemassa jalkoja. Sitten taas kierrokselle. Sitähän me kaikki siihen aikaan tehtiin, illasta toiseen. 

Puhtoista ja viatonta.

Tänään pikkulauantaina olen pukeutunut farkkuihin ja pitkähihaiseen paitaan, kengissä ei ole korkoja, näin lyhyet hiukset eivät yllä poninhännälle. Leikkaan pensasaitaa, poikaystäväehdokkaita ei ole näköpiirissä. Kai ne ovat jossain kauempana kiertelemässä. 

Takapihan penkillä istun heiluttelemassa jalkoja sen hetken minkä hyttysiltä saan rauhaa.

Juhannus

En ole ollut veden äärellä kuten kai olisi kuulunut näin Juhannuksena olla. Vesi on tosin lähellä, perämoottorin ääni kuuluu. En pidä enkä osallistu pakkojuhlimisiin. Niinpä olen viettänyt päivän omissa oloissani, joku vieras piipahti takapihakahvilla (=sangrialla ). 

Veden äärelle menen kun siltä tuntuu. Erakkopäiviin saattaa ansiotyöllä olla osuutensa, onkin tietysti. Kun arkena on ihmisten kanssa tekemisissä niin paljon kuin nyt satun olemaan niin on pakko vetää henkeä, kerätä voimia. Olla hiljaa. Jaksaa vielä pariviikkoisen ennen kesälomaa kuunnella, opastaa ja osallistua.

Huomenna aamuvarhain olen taas voimaantunut siinä määrin, että lähden liikkeelle. Vielä on kaksi pyhäpäivää jäljellä.

Asioilla

Alkuillasta oli lähdettävä käymään kaupoilla. Yksi tie, monta asiaa. Tässä tapauksessa noin kaksi asiaa ainakin kotoa lähtiessä.

Varsinainen asia Clas Ohlsonilla tuli hoidettua hetkessä kun tiesi mitä oli hakemassa. Nyt olen hankkinut kyseisestä kaupasta pienellä aikaa kaksi elektroniikkalaitetta. Toinen on monitoimilaite, jolla voi soittaa vinyylilevyjä, kuunnella entisaikaisia c- kasetteja, cd- levyjä, radiota luonnollisesti ja mikä parasta, tallentaa äänitiedostoja muistikortille tai muistitikulle edellä mainituilta. Muistoja parempaan talteen ennenkuin kasettien nauhat hapertuvat kokonaan.

Pienempi radio tuli ostettua kun halvalla sai ja pienen kokonsa vuoksi se sopii tarpeisiini. Mieltä jäi vielä painamaan söpömpääkin söpömpi retroradio, jonka ruusukuviot todennäköisesti piinaavat minua vielä unissakin. En ostanut. Jotain rajaa on pidettävä.

Kukkia ja kenkiä ei koskaan ole liikaa. Kenkäkaupat olivat jo kiinni, Plantagen auki. Tarjouksessa vaikka mitä. Todistetuksi tuli, että pieni autoni onkin lähes tila-auto kun kahden naisihmisen multa- ja kukkaostokset sijoiteltiin takakonttiin. Multaa oli paljon. Ja takapenkille, jonne oli jo tarkasti aseteltu mm. juhannusjuomat sekä täytekakku.

Eiköhän näitä kukkia istuttaessa ja juomia hörppiessä yksi jussi vietetä.

Sateen sattuessa sisällä

Tomaatintaimet nuokkuivat pahaenteisesti kasvusäkissä. Oli tullut vettä niskaan koko yön ja se jatkui koko päivän. Lipstikka näytti voivan mainiosti, olin asentanut sille tukikepit tässä jonain yllätysreippaana hetkenä. Pensas on muuten jo niin korkea, että jään pituudessa pian kakkoseksi. Leveydessä se saa kernaastii voittaa.

Onneksi tuli pidettyä kesäpäivää eilen. Tänään kuuntelin sadetta ja keskityin ruuan valmistukseen ja syömiseen.

Kanaa ja kantarelleja, aineksia säästämättä, aivan taivaallista. Valkoviiniä kyytipojaksi. Jotain salaattipuoltakin oli ettei tullut syyllinen olo. Jälkiruokana lisää valkoviiniä ja raparperipiirakkaa, johon päällimmäiseksi olin valellut purkillisen raparperi- mansikkarahkaa. Rehvakkaasti jätin kahvin väliin närästyksen pelossa ja kaadoin lisää valkoviiniä lasiin. Osittain kyllä lorautin vissyä sekaan ja tilkan tuoremehua sekä hedelmäpaloja. Kesäsangriaa. Näillä eväillä ehkä enemmän sen juoman voimalla järjestelin kaappeja, inventoin ja poistin käytöstä joitain tavaroita. Niin vaan tuli moni tekemistä vaille oleva työ tehtyä ihan huomaamatta.

Tulevalla viikolla on kolme ja puoli työpäivää. Jos aherran kovasti voi työviikko lyhentyä kolmeen ja yhteen neljäsosapäivään. Sitä kohti siis.

Pilvipoutaa

Yritin nukkua aamulla pidempään kuin arkena. Ei nukuttanut. Lähitalon lapsiakaan ei nukuttanut. Riekkuivat jo pihalla. Kovaäänisestä sananvaihdosta päättelin, että vanhemmilleen olisi uni vielä maistunut.Saivat kuitenkin lapsensa sisätiloihin häiritsemästä aamu- unista kansaa.

Nousin ylös, laitoin kahvin tulemaan, menin postilaatikolle. Sitten onnittelin itseäni aikaisesta heräämisestä, mikä hieno aamu. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ovipielen kukat anelivat virkistystä. Oli kuuma. Kesä.

Aamukahvia pihalla, niukassa yöasussa. Ei tänne pihalle onneksi kukaan näe. Siinä hörppiessä muutin eilen ajatellun päiväohjelman päälaelleen.

Hitot kotitöistä, kauppareissusta, turhista ostoksista. Tänään tuijottelin laiturilta pilviä, joita alkoi vähitellen kasaantua taivaalle. Lapsena etsittiin pilvien muodoista erilaisia hahmoja, ei se taito ole kadonnut. Mielikuvitus vaan valloilleen. Kirjaa lueskelin välillä, saatoin torkahtaakin. 

Tarpeellista laiskuutta ja nuppilatausta.

Kellonsoittoa

Tänä puolihelteisenä torstaipäivänä tarkkailin mm. seurakuntamestarin työtä. Moninaista tehtävää oli päivälle siunaantunut mm. sanomakellojen soitto. Meillä päin puhutaan sielunkelloista.

 Ei minulla koskaan aikaisemmin ole ollut tilaisuutta nousta kellotapuliin juuri silloin kun kelloja soitetaan. Muuten kyllä on tullut kiivettyä useampaankin tapuliin. Tämä tapuli on rakennettu  Uuraisille v 1882.  Seurasin seurakuntamestarin tarkkaa työskentelyä. Kuulonsuojaimet oli meillä molemmilla päässä, melkoinen paukehan siellä kävi. Yksi lyönti kutakin ikävuotta kohden.

Tapulista avautuivat neljään suuntaan tavattoman hienot maisemat. Kellojen soitto kesti kauan, joten ehdin tutkailla myös kauniita hirsiä ja niihin raapustettuja puumerkkejä. Maalarimestari Kauhavalta oli tehnyt signeerauksensa kaikkein korkeimmalle paikalle. Puusepät ja ne jotka eivät ammattiaan tuoneet julki olivat jättäneet nimensä sinne tänne hirsiin.

Muuan Otto mainitsi seinäkirjoituksessaan, että oli kylmä kesäkuu. Päällä kolmet housut ja villapaita. Siis vuonna 1935. Tänään lämpöasteita oli 23, kirkkomaalla istutettiin kukkia, kasteltiin ja leikattiin ruohoa. Hyttyset kävivät kiivaasti kimppuun heti kun hiki puski pintaan. 

Kaken baarissa syötiin mureat porsaankyljykset sen hyvän ruskean kastikkeen, runsaiden perunoiden, suolakurkkuviipaleiden ja punajuurisuikaleiden kanssa. Edelleenkin Kaken baarissa salaattipuoli on toisarvoinen seikka.

Jälkiruokajäätelöt haettiin Salesta ja ne nautittiin auringossa, istuen pankin edustan kiveyksellä. Viihdepuolesta vastasi paikallinen herrasmies, joka vetäisi Reijo Taipaleen tuotantoa kaikkien lähistöllä olevien iloksi.

Huomautan vielä, että tangotaituri oli siististi pukeutunut, selvin päin ja pankkiin asialle menossa.

Kaiken kaikkiaan, ei pöllömpi päivä työpäiväksi.

Kesämuistoja

 

Viime aikoina olen suosinut noin vuorokauden kestäviä matkoja suuntiin A tai B. Max 200km. Lähtö tapahtuu perjantaina työpäivän jälkeen ja paluu lauantai- iltana johonkin joustoaikaan. Ämylit laitumilla eivät paljoa piittaa liikenteestä. Paljon niitä jo olikin. 

Kesäaikana vuorokausireissu onnistuu lähes kivuitta. Sunnuntaiaamuna saa herätä omasta sängystä ja askareille tai vetelyydelle on aikaa koko sunnuntai.

Matkalla saa ajatella omiaan, siitä vapaudesta pidän. Tämän viikonlopun ajatukset veivät muistojen bulevardille vaikka yritin panna vastaan.

Ystäväni sanoi tässä taannoin käyneensä läpi eräällä pitkällä automatkalla siihen astisen elämänsä, ainakin suuret käännekohdat. Minä teen samaa mutta pätkissä. Liian lyhyt matka.

Kesälomasuunnitelmat ovat osittain vielä tekemättä ja hyvä niin. Mutta kirkkaiden isojen vesien ääreen kaipaan täältä tummien vesien asuinpaikalta joka ikinen kesä.

Jos tähän pulikoimiskuvaan voisi liittää äänen niin kuuluisi veden loisketta, lasten hersyvää naurua, syljeskelyä kun tuli hörpättyä vahingossa vettä, jossa saattoi olla vesikirpun pissaa, ehkä höyrylaivan tuuttaus kauempaa, kiljahduksia kun luulin jonkin ötökän tarttuneen nilkkaan. Niljakkaalla uimapaikalla asuvasta nilkkoja purevasta pedosta isommat pelottelivat lakkaamatta. Jos se vaan nilkkaan pääsi ottautumaan niin se oli menoa sitten kokonaan. Pulputus vaan kuuluisi kun häviäisi syvyyksiin.

Joku aikuinen seurasi aina silmä tarkkana menoa ja pakotti välillä rannalle juomaan. Coppertonea äiti siveli nahkaan samalla kun treenasin juomista suoraan pullosta. Sen hetken jolloin älysin ettei koko pullon suuta tarvitse tunkea suuhun vaan pitää suipistella huulia sopivasti muistan erityisen hyvin. Elämän koho- ja käännekohta. Siitä opista on ollut hyötyä myöhemmin saunaoluen nauttimisessa. 

Coppertone oli väriltään haaleansinistä, liekö vieläkin, en ole sitä merkkiä käyttänyt, mutta tuoksun voin palauttaa helposti mieleen.

Sateen jälkeen laulaa mustarastas

Joka kesä sama juttu ja ihmettely. Karvapallero sateen jälkeen ja nopeammin kuin huomaankaan siitä puhkeaa hehkuva unikon kukka. Jotain tässä muuttuvassa kiireisessä elossa onneksi pysyy ennallaan.

Rankan sateen jälkeen pihalla tuoksui huumaavalle.

 Oli ihan pakko seisoa pitkä tovi nuuhkimassa ilmaa ja tunnistamassa tuoksuja. Sireeni, omenankukat, orvokit ikkunalaudalla, metsä, vihreä, ilta. Mustarastas ei tuoksunut mutta lauloi ja yhtä innolla kuin aamulla. Joku muukin tirppa siellä osallistui iltalauluun. Omasta suloisesta kuplamaailmasta havahduin kun jostain naapurin avoimesta ikkunasta kuului kymppiuutisten tunnus. Merkki tallustaa sisälle ja alkaa valmistautua yöpuulle. Kun ei millään malttaisi. Vielä voisi kävellä metsäpolulla ja ihastella vihreyttä. Toisaalta, ei siellä inisevän verenhimoisen hyttysparven kiusattavana taitaisi kestää.

Muistoja

Aurinkoa näkyvissä vain pöytäliinassa. Sade jatkui eikä pihalle tarvinnut mennä puuhaamaan mitään. Ei myöskään ollut kutsumusta lähteä päiväreissulle kuten vielä eilen suunnittelin. Kävelyretken kuitenkin tein sateenkestävissä tamineissa, sateenvarjoa oli turha kuvitellakaan ottavansa mukaan. Ei se kumminkaan olisi pysynyt kuosissa. Ei kävelystä kovin pitkäkestoinen tullut. Vettä vaakasuoraan päin näköä vaikka kuinka koetin käännellä itseäni eri suuntiin. 

 

Samanlainen tuuli- sade- kylmä päivä oli myös silloin kun itse sain ylioppilaslakin päähäni. Kauan sitten. Kurjasta säästä huolimatta me tuoreet ylioppilaat kuljimme läpi kaupungin kevyissä juhlavaatteissa. Sateenvarjo sentään taisi olla. Kampaus ei pahemmin kärsinyt koska siihen aikaan oltiin niin naturelleja. Pitkät, taipuvaiset hiukset olivat niin helpot. Jalassa oli uudet kiilakorkokengät, jotka olin hankkinut oikein ulkomailta. Kenelläkään muulla ei kiilakorkoja ollut. Se muoti rantautui Savon maahan vasta myöhemmin.

Siihen aikaan ei tehty pidennettyjä viikonloppu/ shoppailureissuja Euroopan trendikaupunkeihin. Silloin matkustettiin junalla, lentäminen oli kovin kallista ja ulottumattomissa. 

Ennen vieraiden tuloa isä vei minut lämmittelemään ja tarjosi konjakin itselleen ja tyttärelleen keskustan hotellin baarissa. Se tuntui ihmeelliseltä ja hienolta.

Pian juhlien jälkeen astuin taas junaan.Silloin sitä osasi elää hetkessä.

Kylmää ja lämmintä

Tänään oli minun makuuni liian kylmä kesäpäivä. Jopa hyisen tuntuinen, vettä paiskoi ja jalat kastuivat. Sukat eivät kastuneet koska niistä näin kesän kynnyksellä olen luopunut jo viikkoja sitten kuten tapoihini kuuluu. Kotona kuuman kylvyn jälkeen sisäisesti nautittu lämmike oli enemmän kuin tarpeen. Lientä litkiessäni oioin itseäni sohvalla. Ankaraa ajatustyötä loiventaakseni jouduin täyttämään liemimaljaa useamman kerran. Sitten oli rentoa tehdä suunnitelmia ja päätöksiä isoissa ja tärkeiksi luokitelluissa asioissa. Alkoi helpottaa.

Tänne läntiselle keski-  Suomelle on luvassa huomisellekin kovaa sadetta ja tuulista ilmanalaa. Jos aamulla  lupaus täyttyy eikä ruohonleikkuuseen ole asiaa pitänee siirtyä maakuntarajan ylitse paikkaan jossa toivottavasti ei sada.