Keskiviikolla eli pikkulauantailla oli joskus erityinen merkitys. Vielä vanhempien valvonnan ja päätäntävallan alaisena ollessani sain lähteä kaupungille keskiviikkoisin ja lauantaisin. Myöhemmin lupa laajeni käsittämään myös perjantai- illan. Kotiintuloaikarajat olivat ankarat, lauantaina sai vetelehtiä kaupungilla hiukan myöhempään. Kotoa lähtiessä hiukset piti olla siivosti sidottuna poninhännälle tai jonkinlaiselle sykerölle. Sopivasti kulman taakse päästyä sykeröt ravisteltiin auki ja annettiin tukan hulmuta, palatessa samassa kadunkulmassa toimittiin päinvastoin. Ystävätär piilotti myös silmälasinsa postilaatikkoon.
Minä joka en noin yleisesti ottaen hävitä mitään vaan säilön eri paikkoihin myöhempiä tarpeita varten, löysin eräästä kätköstäni sinivalkoisen pikkumekon. Paino sanalla pikku. Sellainen paitamekko, paljon nappeja kauluksesta helmaan ja pituutta ei nimeksikään. Ystävättärellä oli pilkkumekko, lyhyt sekin tietenkin. Niissä kesämekkosissa kuljeskeltiin pitkin kaupunkia, tietyillä reiteillä tosin ja tiirailtiin poikaystäväehdokkaita, jotka eivät arvanneet olevansa ehdolla. Puistonpenkillä käytiin huilimassa ja heiluttelemassa jalkoja. Sitten taas kierrokselle. Sitähän me kaikki siihen aikaan tehtiin, illasta toiseen.
Puhtoista ja viatonta.
Tänään pikkulauantaina olen pukeutunut farkkuihin ja pitkähihaiseen paitaan, kengissä ei ole korkoja, näin lyhyet hiukset eivät yllä poninhännälle. Leikkaan pensasaitaa, poikaystäväehdokkaita ei ole näköpiirissä. Kai ne ovat jossain kauempana kiertelemässä.
Takapihan penkillä istun heiluttelemassa jalkoja sen hetken minkä hyttysiltä saan rauhaa.
Oi aikoja!
VastaaPoistaMerja
Niin se aika rientää, samanmittaisissa mekoissa täälläkin ollaan oltu. Vaan ei enää..
VastaaPoistaNäin se meni meilläkin. HJuulipunat ja muut meikkaukset toteutettiin ystävättären kotona ja sitten menox.
VastaaPoistaNyt on tahti toinen ja poikaystävästä on tullut elämänkumppani. Meikata saan sielun kyllyydestä eikä kukaan sano mitään.
Täälläpä vasta mukavaa luettavaa - ja mitkä kuvat, tutut ja muistoisat :).
VastaaPoistaIlahduin kun tulit lukijakseni. Nyt on vain niin, että suljen myöhemmin illalla blogini, koska ryhdyn kokoamaan lapsuusmuistelmia jälkipolvelle, lapsille ja lapsenlapsille. Näin päätin eilen. En ehdi päivittää kyllin usein blogia. Tahdoin kertoa tämän sinulle, jotta et ihmettele, minne ja miksi piilouduin.
Syksyllä toivon mukana jatkan bloggailua. Näemme sitten. Hyvää lauantaita ja kesää. PS Pikkulauantai herättää muistoja.
Toivottavasti tavataan syksyllä sitten. Hyvää kesää!
Poista