Kellonsoittoa

Tänä puolihelteisenä torstaipäivänä tarkkailin mm. seurakuntamestarin työtä. Moninaista tehtävää oli päivälle siunaantunut mm. sanomakellojen soitto. Meillä päin puhutaan sielunkelloista.

 Ei minulla koskaan aikaisemmin ole ollut tilaisuutta nousta kellotapuliin juuri silloin kun kelloja soitetaan. Muuten kyllä on tullut kiivettyä useampaankin tapuliin. Tämä tapuli on rakennettu  Uuraisille v 1882.  Seurasin seurakuntamestarin tarkkaa työskentelyä. Kuulonsuojaimet oli meillä molemmilla päässä, melkoinen paukehan siellä kävi. Yksi lyönti kutakin ikävuotta kohden.

Tapulista avautuivat neljään suuntaan tavattoman hienot maisemat. Kellojen soitto kesti kauan, joten ehdin tutkailla myös kauniita hirsiä ja niihin raapustettuja puumerkkejä. Maalarimestari Kauhavalta oli tehnyt signeerauksensa kaikkein korkeimmalle paikalle. Puusepät ja ne jotka eivät ammattiaan tuoneet julki olivat jättäneet nimensä sinne tänne hirsiin.

Muuan Otto mainitsi seinäkirjoituksessaan, että oli kylmä kesäkuu. Päällä kolmet housut ja villapaita. Siis vuonna 1935. Tänään lämpöasteita oli 23, kirkkomaalla istutettiin kukkia, kasteltiin ja leikattiin ruohoa. Hyttyset kävivät kiivaasti kimppuun heti kun hiki puski pintaan. 

Kaken baarissa syötiin mureat porsaankyljykset sen hyvän ruskean kastikkeen, runsaiden perunoiden, suolakurkkuviipaleiden ja punajuurisuikaleiden kanssa. Edelleenkin Kaken baarissa salaattipuoli on toisarvoinen seikka.

Jälkiruokajäätelöt haettiin Salesta ja ne nautittiin auringossa, istuen pankin edustan kiveyksellä. Viihdepuolesta vastasi paikallinen herrasmies, joka vetäisi Reijo Taipaleen tuotantoa kaikkien lähistöllä olevien iloksi.

Huomautan vielä, että tangotaituri oli siististi pukeutunut, selvin päin ja pankkiin asialle menossa.

Kaiken kaikkiaan, ei pöllömpi päivä työpäiväksi.