Muistoja

Aurinkoa näkyvissä vain pöytäliinassa. Sade jatkui eikä pihalle tarvinnut mennä puuhaamaan mitään. Ei myöskään ollut kutsumusta lähteä päiväreissulle kuten vielä eilen suunnittelin. Kävelyretken kuitenkin tein sateenkestävissä tamineissa, sateenvarjoa oli turha kuvitellakaan ottavansa mukaan. Ei se kumminkaan olisi pysynyt kuosissa. Ei kävelystä kovin pitkäkestoinen tullut. Vettä vaakasuoraan päin näköä vaikka kuinka koetin käännellä itseäni eri suuntiin. 

 

Samanlainen tuuli- sade- kylmä päivä oli myös silloin kun itse sain ylioppilaslakin päähäni. Kauan sitten. Kurjasta säästä huolimatta me tuoreet ylioppilaat kuljimme läpi kaupungin kevyissä juhlavaatteissa. Sateenvarjo sentään taisi olla. Kampaus ei pahemmin kärsinyt koska siihen aikaan oltiin niin naturelleja. Pitkät, taipuvaiset hiukset olivat niin helpot. Jalassa oli uudet kiilakorkokengät, jotka olin hankkinut oikein ulkomailta. Kenelläkään muulla ei kiilakorkoja ollut. Se muoti rantautui Savon maahan vasta myöhemmin.

Siihen aikaan ei tehty pidennettyjä viikonloppu/ shoppailureissuja Euroopan trendikaupunkeihin. Silloin matkustettiin junalla, lentäminen oli kovin kallista ja ulottumattomissa. 

Ennen vieraiden tuloa isä vei minut lämmittelemään ja tarjosi konjakin itselleen ja tyttärelleen keskustan hotellin baarissa. Se tuntui ihmeelliseltä ja hienolta.

Pian juhlien jälkeen astuin taas junaan.Silloin sitä osasi elää hetkessä.