Raketti- ilta

Vuosi vaihtuu...taas. Eipä sille mitään voi, aika kulkee ja me mukana. Enempiä analyysejä en tohdi ruveta tekemään, tulisi liian pitkä epistola. Rennosti syötävää lautaselle ja kulaukset sopivaa juhlajuomaa päälle. Hyvää tulevaa vuotta meille kaikille!

Ajankulua

Joulu jatkuu. Ruokaa riittää, lukemista on, skype- yhteys maailmalle toimii. Olkoon vaan pakkanen, täällä käännetään kylkeä ja haetaan parempaa luku,- elokuvankatselu ja -syöntiasentoa.

Kylmä vastaan lämmin

Ulkona niiin kylmää, että oli vaikea yrittää pysytellä keskellä vaatteita hautausmaalla käydessä. Mutta sisällä ihana Joulun lämpö. Tästä jatketaan Jouluyön viettoa.

Tässä ja nyt

Se oli sitten tässä! Loma ja lomalta paluun jälkeen uudet tuulet. Vaikka lievää hirvitystä on havaittavissa sydämen seudussa, ei siihen tunteeseen nyt parane jäädä märehtimään. Muutostahan tämä työelämä on viime vuodet ollut, taas on yksi jonosta otettavaksi ja opeteltavaksi. Se on sitten tammikuussa.

Paukkupakkasessa kotiin, kynttilät palamaan, laatikot uuniin, glögiä mukiin. Sitten vaan odotellaan...

Alussa oli muoto

Tuumasta toimeen. Joulupullaa on pitänyt leipoa jo pitkän aikaa, mutta se on jäänyt muiden tähdellisten asioiden hoitamisen vuoksi vasta nyt tehtäväksi. Eipä silti, hyvin ehtii. Erikoisempia pullukoitahan minä en osaa tehdä, sellaisia tavallisia vaan. Joskus taikina rullataan ja joskus vaan pyöritellään pikkupulliksi, pitkon letittäminen onkin jo temppu sinänsä.


Tänään otin haasteen ja rullasin taikinalevyn, johon olin levittänyt aprikoosihilloa. Ja sitten sopivan kokoiset siivut paperivuokiin. Ei vaatinut onneksi minultakaan kovin paljoa.

Ja kun kaulitsemaan olin ryhtynyt, jatkoin ottamalla taikinalevystä sydänmuotilla palasia.

Hyvä muoto vielä tässä vaiheessa, hengessä ajattelin miten kauniita niistä tuleekaan.

Kaapin kaikki nurkat tutkin ja naapuristakin kysyin apua, punaisia kirsikoita olin vailla taikka vihreää jotain. Kaapissa ei ollut mitään muuta punaista kuin kirsikkatomaatteja ja ketsuppia. Vihreääkin vain purjosipuli.

Ei ollut naapurillakaan. Ulkona sen verran hyytävää ja kylmää, etten saanut itseäni motivoiduksi lähtemään puotiin. Siinä kaappia inventoidessa sydänmuoto pellillä pötköttelevillä muuttui.
Äkkiä sitten luumumarmeladia pintaan.

Valmista. Aprikoosikiemurat pysyivät kuin pysyivätkin muotissaan ja onnistuivat kaikin puolin. Hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella nämä korissa olevat tuotteet näyttävät sydänpullilta. Ja maistuvat ihan oikeasti oikealta, sydämellä tehtyjä nääs ovat.

Tontun töitä

Vuosien aikana olen oppinut, etteivät sellaiset sopimukset kuin "ei sitten ostella lahjoja tänä vuonna" pidä kutiaan. Kuten moni muukin, heräsin tontun töille melkein viime tipassa. Lahjoja kääriytyi lämpimien ajatusten kera myöhään eilisiltana, etten sanoisi, että yön puolella. Lahjapaperia ja muuta tarvittavaa oli varastossa, joten mitään uutta ei tarvinnut tänä vuonna hankkia. Hamstrattu on jossain vaiheessa vuotta.

Mitään ehdotonta tarvetta ei kenelläkään lahjani saavilla näinä yltäkylläisyyden aikoina varmaankaan ole, mutta minusta on mukava näinkin osoittaa, että ystävä ja sukulainen on minulle tärkeä. Paketin saavuttamattomissa oleville ystäville lähetän tärkeän ja lämpimän ajatuksen Jouluaattona tietyllä kellonlyömällä. Näin on sovittu tapahtuvaksi jo monien vuosien aikana ja voisin vannoa tuona hetkenä tuntevani pienen hipaisun poskellani, onko se tuuli taikka enkelin siipi, ajatuksen voima. Joulun taikaako, uskoo ken tahtoo.

-25

Kuvat sunnuntain kävelyltä. Auringon houkuttelemana, kovasta pakkasesta välittämättä tein kierroksen. Sillalla, johon pysähdyin maisemaa ihailemaan ja kuvaamaan, oli viisi muutakin innokasta kuvaajaa. Kaikilla kunnon kamerat. Minulla tavallinen. Siinä sitten vierekkäin kärvisteltiin sormet jäässä.

Avantouinnin autuudesta marssi nauttimaan kaksi reippaan näköistä rouvaa, vuosia talvipolskimista harrastaneet ja sen nimeen vannovia. Näytti siellä olevan laiturilla muitakin. Ei ole talviuinti mun laji.

Sunnuntaina

Se on jo kolmas adventti. Ja minulla adventtipallukat jäivät roikkumaan piirongin vetimiin. Kynttilät palavat ilman niitäkin. Näin siis tänä vuonna. Ulkona rapsakka pakkanen ja auringonpaiste. Pakko lähteä pienelle kävelylle kun siihen kerrankin on mahdollisuus. Illemmalla leivotaan, ehkä.

Postiin..

Tarkempi vilkaisu kalenteriin ja sen jälkeen yksinkertainen laskutoimitus nostatti takatukkaa korkeammalle. Kahden viikon päästä on Joulu jo niinsanotusti paremmalla puolella, hyvää vauhtia kinkku huvennut, lahjat ihasteltu, glögit juotu, joulumusiikki soinut riittämiin korvissa. Mutta ennen niitä tunnelmia on saatava kortit koristeltua, kirjoitettua osoitteet kohdilleen ja tuikattava kasa postilootaan. Mielellään jo ensi viikolla. Siis toimeen ja korttitehdas pystyyn keittiön pöydälle. Kynttilät palamaan, suklaa käden ulottuville ja levyt soimaan.

Perinteistä

Piha uinuu. Viime yönä oli satanut uusia kerroksia puhdasta lunta. Lumisadetta onkin riittänyt koko päivän ja lumitöitä sen seurauksena. Ajatukset ovat nyt muualla. Kävelyllä tutkailemassa metsää ja järvenrantaa. Ihan muuten vaan tuli käveltyä sinne minne jalat veivät. Kynttilä syttyi hautausmaalle.

Perinteistä poiketen en tänä vuonna sukeltanut piparkakkumaahan. Toista perinnettä en kuitenkaan jättäny vaan sytytin kotikynttilät palamaan ja aloin seurata Linnan juhlia. Ja nautin glögistä sekä kaupasta ostetuista ohuenohuista pipareista.

Ikäväpullaa

Välillä elämä koettelee. Selviytymiskeinoja haen koko ajan, kokeilen vanhaa. Itken. Kävelen ympyrää täällä kotona. Onneksi asunnon sopivat oviaukot mahdollistavat sen. Välttelen kaupassa käyntiä, pujahdan pikaisesti postilaatikolle. Laitan auton lämmitykseen, otan ois. En lähdekään minnekään. Laitan kynttilät palamaan sisälle ja ulos. Asettelen cd:n soimaan. Lämmitän glögiä. Unohdan ruuan.

- Arkipäivän tavanomaiset, kotoiset taidot ovat mielelle tärkeämpiä kuin niiden yksinkertaisuudesta voisi päätellä-

Thomas Moore

Ja sitten rupesin leipomaan. Ihan sama vaikkei taikinasta tullut priimaa eikä luumupitkosta näyttelykelpoista. Tortut maistuivat kuitenkin tortuille. Jospa huomenna olisi asteen verran valoisampi mieli ja juoksevampi ajatus.

Seinällä

Joululahjapaperia, kyllä vaan. En millään raaski kääriä näihin mitään. Ovat seinällä tästä päivästä Uuteen Vuoteen. Näissä tunnelmissa ja enkelimietteissä.