Hereillä

Maanantaiksi on ollut kumman virkeä olo.

Marjapiirakkaa muille syötäväksi, vaikka mieleni sitä juuri tekevi, äsken uunista otettuna. Yksi peruspiirakoista, nopea kuten mulle sopii.

Näppituntumalla monille tuttu ohje menee näin:

125g voita tai margariinia

1 muna

1dl sokeria

n.2½-3dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Rasva ja sokeri vaahdotetaan, lisätään muna vatkaten joukkoon. Sekoitellaan jauho+ leivinjauheseos taikinaan.

Taputellaan piirakkavuokaan ja heitellään marjoja maun mukaan piirakan päälle. Sitten vielä sekoitetaan purkillinen kermaviiliä, 1 muna, vaniljasokeria maun mukaan ja sokeria puolisen desiä. Valutetaan kermaviiliseos marjojen päälle ja paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia.

Sininen näyttää sukeltavan taas elämään kuten arvelinkin. Kukat ovat sinisiä, piirakkavuoka näyttää kanssa olevan sininen, liinoissakin on sinisiä viiruja ja siniset on joululahjaksi saadut pilkkulakanatkin.

Lehtien selailu odottaa kunhan ilta joutuu ja pääsen pötköttämään. Enpä ole pitkään aikaan ehtinyt syventyä tarjontaan. Pimennon peitossa on, milloin olen tilannut??Koti ja Keittiö- lehden. Ei mitään tietoo. On sitä oltu talvihorroksessa.

Sulo lomalla,sulolomaa

Sulo lomaili perheen kanssa kuten viime vuonnakin. Nyt jo rauhaisammin, ikää on tullut ja vahtikokemusta. Enää ei tarvitse ilmoittaa nukkuville, että postipoika muuten ajoi juuri pihaan. Tuttu tapaus jo viime vuodelta. Jäteauto piiputti myös anivarhain ja siinä vaiheessa kannatti vain toista korvaa hiukan höristää ja kääntää kylkeä. Ei näistä vaaraa ollut.

Btw. kai minäkin sovin sisustukseen kuten se toinen lajitoveri, joka täällä visiteeraa?

Ei oo ollenkaan niin nälkä kun välillä syö

Totta joka sana.

Kanasalaatti- ilta tykötarpeineen. Minun osuuteni oli valmistaa pasta. Köksävuorossa oleva lomalainen hoiti loput. Pikkuhaaveri salaatinsilppuamisessa sattui. Pintahipaisu veitsellä, laastari sormeen ja jatkamaan. Hyvä ruoka parempi mieli. Paitsi hyvässä seurassa oli jo valmiiksi hyvä mieli.

Taikina on parasta

Iltateelle lomalaisnuorukainen 13v pyöräytti pellillisen marjapiirakkaa. Taikinakulhon nuolijaehdokkaita oli useita. Ihanaa piirakka oli paistettunakin vaniljakastikkeen kanssa. Kaloreissa löytyi, mutta mitäpä väliä lomalla ollessa. Paitsi tämä tätihän ei ollut lomalla, vaan singahti anivarhain työpaikalle jättäen lomalaislauman autuaaseen unimaailmaan.

Ja niin pakkanen niin pakkanen aamulla, että piti pysytellä keskellä vaatteita pysyäkseen sulana. Kyllä olis sänky vetänyt puoleensa. Mutta huomisaamuna nukutaan pisempään ja nautitaan vapaasta viikonlopusta.

Lumpeenkukka

Hiihtolomalla oppii ja opetetaan. Minulle opetettiin kuinka tehdään lautasliinasta lumpeenkukka kattausta kaunistamaan. Nyt tiedän. Aiemmin olen vaan viikkaillut ja laskostanut liinat simppelisti tai ei ollenkaan. Nämä olivat kauniit. Lisää lomailusta kunhan ehditään.

Säätöä

Kyllä tuntuu mukavalta. Uudet ovet, kevyesti liukuvat, tilaa säästävät. Eron huomaa taas paremmin kun katsoo noita entisiä kuvia. Enää ei ole käyttöä ovenpäällysnaulakolle vai miksi sitä sanotaankaan. Siihen kerääntyi kaikenlaista ripustettavaa ja makuuhuoneessa tuntui välillä levottomalta ja sotkuiselta jo pelkästään senkin takia. Nyt on rauhallisempi nurkka.

Sinisen sävyistä olen vieroittanut itseni tai vieroittunut pikemminkin vuosien varrella, mutta saas nähdä tuleeko laventelin sininen ja vaalean sininen takaisin.

Sisustustarrojahan olen koettanut kartella, mutta noihin kaapin oviin tarra sopii kuin nenä päähän.

Valmista tulee pienissä erissä

Onpa ollut työteliäs viikko. Oikeissa töissä ja kotona. Pientä traboulia on ollut matkassa, mutta onpahan selvitty. Ja tämä pakkanen, se syö naista ja sen autoa.

Valmista ei ole vielä, pidetään pikku tauko ja vedetään happea hiihtolomavieraiden kanssa. Homma jatkuu sitten kun jatkuu. Uudet tapetit ovat seinillä. Vanhojen tapettien liottaminen seinistä meinasi käydä jo luonnolle, niin kovassa olivat. Maalattiin kattokin saman tien ja vaatekaappiin kävi Elegan pojat asentamassa uudet liukuovet.

Täsmällisiä veikkoja, huippupakkasesta huolimatta olivat paikalla juuri niin kuin oli sovittu eli radionkin aikamerkin mukaan aamulla 7.30 tasan. Ja homma kävi, alle tunnissa oli kaikki selvää ja vanhatkin ovet menossa mihin liekään.

Makuuhuoneeseen siirsin pikkusohvan olohuoneen puolelta ja sen tilalle kirjahyllyn makuuhuoneesta. Hyllyn siirtämiseen piti hälyttää apujoukot, ei yksin onnistunut ilman, että oven karmit olisivat lähteneet mukaan. Kiitos Iita- koira ja isäntäväki.

Jatketaan järjestelyjä...

Remppatauko

Aloitetaanpas sitten. Makuuhuoneeseen pientä pintaremonttia.

Tarvikkeita varastosta ja täydennystä Värisilmästä

Nämä kaapin ovet lähetetään Huitsin Nevadaan, viimeinkin. Aikani olen näitä katsellut ja mitta tuli täyteen. Ihan ehjät ja ihan siistit, miten raaskit vaihtaa? kysyi vaatimaton ja säästäväinen ystäväni. Ja siihen toinen, joka katsoo maailman ja elämän asioita harvemman sihdin läpi, että ei 80- lukulaisia enää tarvitse katsoa ja kärvistellä. Antaa palaa vaan.

Ei vois kuvitella miten paljon tavaraa mahtuu yhteen huoneeseen. Kirjahyllyn purkaminen eli kirjojen tyhjennys hyllyiltä oli jo projekti sinänsä. Ja se kaikki muu, apua. Kaikki ei palaa entisille paikoilleen, vanhat ovet saavat seuraa sinne Huitsin Nevadaan. Se on varma. Niin on tämä maalipurkkikin. Varma pohjamaali. Tapetit tulevat Värisilmään huomenna.

Retrosunnuntai

Harvoin on tilaisuutta käyttää retropöytäliinaa. Tämä liina on tarkoitettu paljon isompaan pöytään kuin nykyinen ruokapöytäni. Kuvioot ja värit eivät pääse täysin oikeuksiinsa. Konstailematonta sunnuntairuokaa oli toivottu. Tein perunalaatikkoa enkä perunamuussia, joka olisi sopinut kyljysten kanssa tarjottavaksi. Mutta toiveen mukaan. Porkkanaraastetta, punajuuria ja kurkkuja. Jälkkäriksi mansikkakiisseliä. Kahvin kanssa mustikkapiirakkaa. Osa meistä on tainnut tulla muisteluikään.

Tästä jatkuu päivänvietto, varaslähtö Ystävänpäivään!

Lauantaina

Eilinen ilta meni taistellessa päänsäryn kanssa. Migreeni, joka nykyisin on minua kiitettävästi vältellyt kolahti täysillä eilen. Ikävä seuralainen, joka ei suostu jättämään helpolla. Aamulla olo oli kuin olisi kunnon "dagen efter", mutta ilman alkoholia, otsaan pamahtanut. Piti ottaa rauhallisesti. Alkuperäinen ajatus hiihdosta ja luistelusta sai jäädä.

Ulkona paistoi aurinko, tummat lasit silmille ja kävelylle. Kunnon happiannos helpottaa ainakin hetkeksi. Mun pihalta, sekä etu -että takapihalta lähtee metsäpolut, joita pitkin voi lampsia kylälle taikka mennä rauhallisemmille seuduille tallaamaan. Valitsin rauhallisemman reitin ja siinä kävellessä tein suunnitelmaa ensi viikon pintaremonttia varten. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Tai niin kuin meillä päin sanotaan " tekemistä vaille valmis".

Talviruokailua

Kuhina käy lintujen ruokalassa. Menussa otettu huomioon lintujen mittava ravinnontarve ja helpotettu ateriointia tarjoamalla rouhittuja ja kuorittuja siemeniä, maapähkinöitä, rasvasiemenrouhetta. Useimmillen lajeille kuoritut auringonkukansiemenet tuntuvat olevan herkkua. Kuorituissa siemenissä on etuna, ettei roskaa synny ja linnut voivat hyödyntää kaiken mitä tarjotaan.

Aamulla täytin lintubaarin ja ympärillä pyöri vajaan metrin päässä kärsimättömiä ruokailijoita, mutta heti kun sain kameran hiukkaakaan kohotettua, pyrähtivät matkoihinsa. Ja takaisin heti kun kameravaara niistä näytti olevan ohi.

En ole erityisen perillä lintulajeista, mutta talitiaisen, sinitiaisen,keltasirkun, varpusen ja mustarastaan olen baarissa nähnyt. Käy siellä varis ja harakkakin ja närhi. Edistystä lajituntemuksessa. Aiemmin kategoria oli yksinkertaisempi.

Isot linnut ja pienet linnut.

Mehuhetki

Elokuussa sain poimia viinimarjoja ystävän pensaista. Osa jatkojalostui saman tien, mutta koska hellettä piisasi vielä pitkälle, laitoin loput marjat pakastimeen odottamaan viileitä ilmoja. Nyt on viileää ja korkea aika vapauttaa pakastimeen lisää tilaa. Marjat sulavat yön yli ja huomenna mehumaija pohisee.

Jo nyt täällä on ihana syksynmuistotuoksu ilmassa.