Uutta Vuotta!

Uuden Vuoden räiske on alkanut jo aikoja sitten. Ja jatkuu vielä useita tunteja.
Tein itselleni gourmet- ruokaa. Suppilovahverokeittoa höystettynä ripauksella sinihomejuustoa ja foccaciaa, leipää ilman aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja ( niitä kuulemma kuuluu olla ), koska kummastakaan en pidä. Yrttejä sekoitin joukkoon sitäkin enemmän. Ystäväni sanoo, että kaikki ruoka, johon on aikaa ja hyviä raaka- aineita uhrattu, on gourmeeta. Ei siis tarvitse olla huippukokki eikä tipertää taiteellisia pikkuannoksia. Tämänpäiväinen täytti kriteerit. Minulla oli siis gourmeeta pöydässä. Ja vaikka itse sanonkin niin oli pehmeää, notkeaa ja täyteläistä keittoa. Kerma sen tekee, oikea kerma eikä mikään kevytversio.

Sydämellistä vuotta 2012!

Tuulensuojaan

Tuulikävelyllä hiukan ennen ison tuulen puhaltamista. Lumen ja jään rippeet aallokko oli pyyhkäissyt rantakivikkoon ja aurinko vilkutteli surullisesti metsän rajassa. Oikeina talvina tällä järvellä luistellaan ja hiihdellään jo tähän aikaan vuodesta. Ei näytä aallokko hyytyvän vähään aikaan.

Kotiin tultua tuuli yltyi ja rymisteli terassin puoleiselta sivulta kukkalaatikot huitsin hiiteen. Syrjäsilmällä ehdin nähdä kun kanerva+ murattiasetelma otti korkeutta ja katosi johonkin. Puista tuulen ravistamat oksat kopsahtelivat ikävästi terassille ja osittain ikkunoihin. Rikki ei tietääkseni mennyt mitään, paitsi ehkä jotkut kukkaruukut. Niillä ei niin väliä ole. Aamulla ne vahingot sitten näkee. Ja pientä on, tuskin mainitsemisen arvoista verrattuna sattuneisiin tosivahinkoihin.

Ennen sähkökatkoa ehdin keitellä kuumat kaakaot.

Lusikka kauniiseen käteen

Tukevassa talvivaatetuksessa uhmasin ulkonaliikkumiskieltoa iltapäivällä. En ollut ainoa, joka piposta kiinni pidellen puski tuulessa eteenpäin. Ehkä suositus pysytellä sisätiloissa ei ihan tätä seutua nimenomaan koskenut, mutta onhan tuo Pirkanmaa melko lähellä. Puut huojuivat kyllä inhan näköisesti ja pientä silppua lenteli ympäriinsä. Aamulla heräsin kopsutteluun, jota katolle lentelevät puunoksat aiheuttivat. Sekin kuullosti inhalta. Olisin vielä halunnut kiskoa umpisilmää autuaasti, mutta en siinä metelissä enää onnistunut.

Muistaakseni toivoin Joulupukilta ja varmuuden vuoksi Helinä- keijultakin uutta kameraa. No, jäi saamatta. Eikö viime metrien kiltteyspuuska enää auttanut vai jäikö toive liian myöhäiseksi? Helinä- keijun toimialueeseen kameratoimitus ei taida kuulua. Myöhemmin sitten.

Ei kuitenkaan hätiä mitiä, jouduin/ sain ottaa lusikan kauniiseen käteen niin sanotusti. Omatekemät lahjat ovat aina arvossaan minun sydämessäni.

Ystävä oli lämmittänyt, kuumentanut, takonut, muotoillut, taivutellut ja mitä kaikkea muuta täytyy tehdä, että vanhasta ruokailuvälineestä saadaan rannekoru. Kaunis on ja olen ihan otettu. Otin heti käyttöön.

Joulu meni jo

Joulu on joutunut jo voiton puolelle. Ja ilman perinteisen oikeita jouluruokia. Nälässä ei ole tarvinnut olla. Parasta on se, ettei kertaakaan ole tullut syödyksi itseään tainnoksiin vaan ihan sopivasti.

Olen varma, etten mistään ole paitsi jäänyt, vaikka kinkku ja laatikot puuttuivat pöydästä. Suklaatakin olen syönyt maltillisesti, punaviiniä terveellisyyden mitat täyttävän määrän. Yhteydet ulkomaailmaan eivät katkenneet vaikka maailma ympärillä meni hetkeksi kiinni.

Olen noudattanut lapsuudenkodissa päähän taottuja ohjeita, ettei joulupäivänä sovi häiritä ystäviä kyläilemällä, ellei erikseen ole pyydetty.

Totean kuten monesti aiemmin, että kotona on hyvä olla. Lepoa, pitkiä yöunia, sopivan mittaisia nautinnollisia päivänokosia. Rumbaa riittää taas viikolla.

Kolme yötä Jouluun

Tähän joulutouhuun kyllästyy ennenkuin alkuun edes pääsee. Ei virkanainen kaikkea ehdi. Tänään lopullisesti kirkastui, ettei oikeasti tarvitsekaan. On tässä jahkattu ja pähkäiltykin riittämiin. Työpaikalla vietettiin nyyttäreitä ja oman osuuteni hoidin paistamalla lehtevät tortut ja valmistamalla omaa glögiä. En pidä valmiista kaupan olevista glögijuomista. Omista varastoista mustaviinimarjamehua, sekamehua, vettä sekä joulumausteita harsopussissa hautumaan. Siitä tuli oikein hyvää, vahvaa, kunnon maut mukana. Pikkiriikkinen terästys olisi ollut poikaa, mutta eihän sitä työaikana voinut toteuttaa.

Syömisten suhteen siis hyvä päivä. Suolaista ja makeaa hyvien juttujen kera oman porukan kesken. Lounas ei tullut edes mieleen. Notkuvan pöydän ääressä taukoillaan huomennakin.

Ja se soi

Viikonloppu sateisessa säässä. Melkein masentavaa. Kävelytin itseäni vesisateessa hyvän tovin ja selvittelin päätäni. Lähinnä yritin karistaa turhanpäiväisiä ajatuksia mieltä vaivaamasta.

Saattaa olla, etten metriäkään olisi kävellyt, ellei olisi ollut prejoululahjaa.

Kyllä, olen avannut lahjan jo nyt. Ystävät tietävätkin, että olen kovin perso paketeille. Se mitä paketissa on ei ole niin tavattoman tärkeää. Pääasia on kauniit paketit ja kauniit nauhat ja ajatus. Sisältö voi olla tosiaan vaikka tulitikkuaski taikka kengännauhat.

Nyt avatussa paketissa oli kävelynvauhdittaja eli MP3- soitin ( ei minulla todellakaan ole sellaista ollut ennen vaikka kaikenlaisista vempaimista pidänkin ) piuhoineen valmiiksi ladattuna täyteen monenlaista mielimusiikkia. Piti siis lähteä kokeilemaan. Nappulat korviin, sopiva soittolista valintaan ja ulos. Hyvin kävelytti, jopa hengästymiseen saakka. Se kai oli tarkoituskin.

Ei ollut kotiin tultua joutavia ajatuksia, mutta oli punaiset posket ja hyvä mieli.

Joulutuoksua

Ei jouluta näissä vesisateissa. Ei koristeita, ei lahjarumbaa eikä korttizumbaa. Tänään meni viimeinen mahdollisuus postittaa toivotukset edulliseen hintaan maailmalle. Sou...menee sitten kalliimmalla. Osa korteista onneksi on lähikortteja, jotka toimitetaan perille viimeisenä tonttuiltana suoraan postilaatikkoon ilman merkkejä. Kaukomaakortit on lähetetty jo aikaa sitten. Jotain sentään ajoissa!

Tunnelmatuoksua piti torppaan saada. Virkanainen ja osapäivämartta oikaisee ostamalla paketillisen valmista piparitaikinaa ja pussillisen aurajuustomuruja. Kaulitaan levy, täytetään juustomuruilla, kääritään kuten kääretorttu, leikataan viipaleet pellille ja paistetaan. Tuoksuu joululle, maistuu herkulle. Kynttilät palamaan niin ei pölypallerot näy, glögiä yksi taikka kaksi mukillista. Juu, Blossaa edelleen ilman rusinoita ja muita muruja.

Myyjäiset

Nyt vaikuttaa siltä, että joulu tulee ikään kuin kuusen takaa.
Heräsin todellisuuteen tänään pistäytyessäni myyjäisissä. Täällä maallahan on tapana aloittaa myyntikekkerit ajoissa eli silloin kun minä vasta nousen aamukahville ja parhaimmat tuotteet on myyty siinä vaiheessa kun itse talsin pipo silmillä myyntipaikalle.
Tarjolla oli monenlaista vieläkin. Luuta, sellainen oikea, oli ajatuksissa hankkia. Ei ollut enää. Arvasin, oma vika. Leivonnaiset saivat jäädä muiden ostettaviksi, jos edes sen verran olisi asialla, että leipoisi jotain ihan itse.
Tästä myyntipöydästä ostin pientä mukavaa mukaan. Made by Mari

Kummikatsaus

Ennen Joulua on käytävä katsastamassa miten kummityttö kasvaa. Ettei sitten tule hankituksi tietämättömyyttään väärän kokoista lahjusta. Niinpä kurvailin naapurilähiöön tarkastusmatkalle tunnin varoitusajalla.

Kyllä kasvaa lapsi tuli todetuksi ja oli erinomaisen hyvällä ja seurallisella tuulellakin. Ikää näinä päivinä 5kk.

Aikaa meni tapahtumia päivittäessä ja kahvitellessa, mutta ei haitannut. Viimeistä lomapäivää viedään tällä erää. Happeninkiin osallistuivat myös nelijalkaiset perheenjäsenet, etenkin tämä kuvassa oleva vekkuli. Kissalla piti kiirettä niin, ettei ehtinyt kuvattavaksi asettua.

Vielä on hetki aikaa hummailla. Arki alkaa aamulla.

Serinakakkuja

Kunnollisen pitkät ja autuaat yöunet takana. Ei mitään havaintoa ulkomaailmasta ennenkuin avasin verhot ei niin kovin aikaisin aamulla. Ihanaa, pakkoulkoilua ja lumilapion heiluttamista selvästi tiedossa. Sopiihan se.
Perinnepiparit saivat jäädä sikseen, mutta pikkuleipiä kyllä tuli tehdyksi muutama pellillinen. Helppoja ja nopeita tehdä kaapin perusaineksista. Oikeastaan pikkuleiville olisi kuulunut ripotella mantelirouhetta mutta rouheen puuttumisen korvasi jälleen omatekemä vattuhillo.
Serinakakkujen ohje löytyy Kotilieden reseptisivuilta.
Eilisen postauksen innoittamana saapui ensimmäinen villasukkavieras minua tapaamaan. Pikkupurtavaa ei ollut, mutta wokkiruokaa oli tarjolla. Ja sitä luvattua juomaa ilman muuta.
Mikäs tässä on Itsenäisyyspäivän iltaa viettäessä.

Joulukuussa

Mikä on parasta lomamatkailussa kotimaassa tai ulkomailla? Tietenkin aika juuri ennen matkaa, itse tapahtuma, mutta parasta on kotiinpaluu. Nyt ehdottomasti tuntuu siltä.
Tänä vuonna en lähde enää minnekään. Vain siinä tapauksessa voin laukkuni pakata, jos saan jonkun ihan huipputarjouksen, joka sisältää kunnon stipendin ostoksia varten ja "kerranelämässä"- tilaisuuden johonkin, jota en osaa nyt tarkemmin määritellä.

Jos joku minut tavata haluaa niin tervetuloa vaan tänne villasukkailemaan seuraksi sohvan nurkkaan. Talo tarjoaa lämmintä juotavaa, pikkupurtavaa ja villasukat.

Joulukuu on hyvällä alulla, maa kuurassa ja kotiovipielessä minua tervehti vielä sitkeästi kukkiva orvokki.

Kotieloa 2

Toisena kotipäivänä järjestelin itselleni leipomisrupeaman, lyhyen tosin. Taikinaakin neljännes tavallisesta. Kiemurapullien täytteenä vaniljarahkaa, jossa lisukkeena kanelia ja sokeria. Taivaallinen tuoksu, herkullinen maku, hyvä mieli.

Joulunaluskapinaa on vielä mielessä, tosin sen väistymistä on havaittavissa. Pieniä valojuttuja ilmaantuu senkin päälle ihan ohimennen, ulkonakin kynttilälyhtyjen kaverina on kuin onkin vanha palvelija, omin käsin näperretty risupuu valaistuna. Tässä kohtaa voi vain huokaista ja olla panematta kovasti vastaan.

Reissussa pitää kuitenkin ehtiä käydä ennen suurempia valovirityksiä.

Kotieloa

Lumityöt jatkuivat aamulla. Ei oikein innostanut, vaikka koetin ottaa kuntoilun kannalta. Hyvä puoli asiassa oli se, ettei minulla ollut minkään sortin kiirettä minnekään. Vietin siis kotipäivää.

Villasukat jalassa hissuttelin huoneesta toiseen, nypin sitä ja tätä ohimennen, laitoin ruokaa, kuuntelin musiikkia. Olin huolestumatta yhtään mistään.

Urotyöksi mainittakoon yhden varastohyllykön inventaario, josta syntyi n. 20cm korkuinen hävitykseen menevä paperikasa. Aikaahan meni ( onneksi sitä oli ) tolkuttomasti kun jokainen lappunen oli tarkistettava.

Toinenkin hylly odottaa samaa käsittelyä ja kaapisto kahdeksalla laatikolla. Olisikohan ollut järkevää tehdä tätä työtä jo aikaa sitten? Siis säännöllisesti pudottaa vanhimmasta päästä papereita silppuriin. Kyllä, jospa nyt sitten aloittaisi.

Ensimmäinen adventti

Niin se sitten tuli, ensimmäinen adventti. Perinteiset adventtikynttilät koristeineen eivät olleet valmiustilassa, mutta ei se kovasti haitannut tunnelmaa.

Iltamenyyssä tarjolla taivaallisen herkullista ja kaloreita säästämättä valmistettua kanapiirakkaa kelpojuoman kanssa. Jälkiruuaksi tiramisukääretorttua vadelmien kera.

Kaloreita poltetaan lumitöissä. Lunta tulee taivaan täydeltä ja maisema on muuttunut pienessä hetkessä talviseksi. Postilaatikolle pitää jo lapioida polku.

Ensimmäiset lahjat hankittu

Kunnon eväät ( ei jouluruokaa ) takaavat onnistuneen ostosmatkailun.
Ruokapöydän ääressä viihdyttiin vallan hyvin ja pitkään. Yllättäen jälkiruokaa lusikoidessa alkoi aurinko paistaa. Maisema kosken rannalla näytti viehkolta ja silta virran yli houkutteli kävelylle.

Suunnattiin sisustusliikkeisiin hypistelemään tarpeettomia kodin tarvikkeita ja koristeita, joita sitten tarttui mukaankin. Kohtuudella. Jokunen tavara tuli hankittua joululahjaksikin.

Tästä se lähtee.

Innottomuutta

Siis mitä? Joulu kuukauden päästä? Ei tunnu missään, pitäisikö?

Ensimmäistäkään pimeyden karkotinvaloa en ole kaivanut esille, kynttilöitä kyllä. Pienintäkään juhla- ajatusta ei ole mieleen vilahtanut puhumattakaan hankittavista lahjoista, joulukoristeista, joulukorteista, leivonnaisista. Kirjekin laittamatta Joulupukille.

Maiseman puolesta Joulu tuntuu olevan tosi kaukana. Voisiko Joulun jättää väliin? Joulukapina mielessä päällimmäisenä.

Tänään tuntuu tältä, huomenna saatan into piukassa suunnitella eri huippumenyytä jokaiselle juhlapäivälle. Ja taustamusiikkia, rauhaisaa, ei mitään Nissepolkkaa. Ja kivoja lahjuksia kauniisti paketoituna, silkkinauhat ja kääreet sävy sävyyn. Kuin tilauksesta huomiselle reitille osuu Vitikkalan Kartano, jossa tunnetusti voi joutua kunnolla raottamaan lompakkoa. Sisustustalo täynnä houkuttelevaa tarpeetonta tavaraa. Armoa!