Innottomuutta

Siis mitä? Joulu kuukauden päästä? Ei tunnu missään, pitäisikö?

Ensimmäistäkään pimeyden karkotinvaloa en ole kaivanut esille, kynttilöitä kyllä. Pienintäkään juhla- ajatusta ei ole mieleen vilahtanut puhumattakaan hankittavista lahjoista, joulukoristeista, joulukorteista, leivonnaisista. Kirjekin laittamatta Joulupukille.

Maiseman puolesta Joulu tuntuu olevan tosi kaukana. Voisiko Joulun jättää väliin? Joulukapina mielessä päällimmäisenä.

Tänään tuntuu tältä, huomenna saatan into piukassa suunnitella eri huippumenyytä jokaiselle juhlapäivälle. Ja taustamusiikkia, rauhaisaa, ei mitään Nissepolkkaa. Ja kivoja lahjuksia kauniisti paketoituna, silkkinauhat ja kääreet sävy sävyyn. Kuin tilauksesta huomiselle reitille osuu Vitikkalan Kartano, jossa tunnetusti voi joutua kunnolla raottamaan lompakkoa. Sisustustalo täynnä houkuttelevaa tarpeetonta tavaraa. Armoa!