Karttatyyny

 Yhden asteen pakkasessa ja tuimassa tuulessa uhmasin luonnon voimia ja ulkoilin Kallaveden jäällä. Oli siellä paljon muitakin liikkeellä jalan, suksilla ja luistimin. Jäärata kiersi saarien ympäri pisimmillään viiden kilometrin matkan. Lyhyempiäkin reittejä oli. Parin viikon päästä on Ice Maraton, toivottavasti jää olisi silloin paremmassa kunnossa kuin nyt. Kovasti oli ainakin luistimille vaarallisen näköisiä ja tuntuisia röpelöisiä paikkoja.

Vasikkasaaren kupeessa oli laavu ja siellä makkaratulet ja pannukahvit. Tuoksui keväälle.

Kauppahallissa poikkean aina kaupungissa käydessä. Joskus vaan kävelen yhdestä päädystä sisään ja toisesta ulos nuuhkien leipomotuoksuja ja silmäillen ympärille. Joskus poikkean kahville. Nyt kahvia juodessa huomioni kiinnittyi ikkunalaudoille aseteltuihin esineisiin. Karttatyyny lähti sitten mukaani. Mukavahan tuosta on etsiä entisiä asuinsijojaan, sormella siloitella katuja ja muistella niiden nimiä.

Joku kotiseutukaipuu näyttää iskeneen kyntensä minuun. Meneeköhän se ohi kun oikein päätään lepuuttaa tuon tyynyn päällä vai tarttuuko pahemmaksi?

Vapaita päiviä

Muutaman päivän vapaa on edessä. Tunnit on tienattu kiireisempänä aikana, joten nyt on aika tasoittaa. Paras vapaapäivä on ensimmäinen jolloin voi suunnitella ja odottaa mukavia asioita. Loput päivät menevätkin omalla painollaan ja nopeasti.

Nyt ei mennyt ensimmäinen päivä ihan putkeen. Päänsärkyä parantelin pitkälle iltapäivään ja kärvistelin makuuasennossa viileässä makuuhuoneessa. Ulkona paistoi päivä juuri niin kuin sen olin toivonut vapaapäivänä paistavan. Pihatöihin pitäisi päästä.

Naapuritontilta kuului haravan rapsutusta, kovaa ja vielä kovempaa puhetta rouvien vaihtaessa puutarhavinkkejä ja ihastelevia lausuntoja kukkapenkkien tulevasta loistosta.

Tilapäisesti virkosin syömään ja lukemaan artikkelia lehtokotiloiden torjumisesta. Syöminen tai ajatus pihan valtaavista lehtokotilolaumoista uuvutti jälleen unten maille.

Hiukan ennen kaupan oven sulkeutumista kävin ostamassa runkoruusun. Ei kai ne lehtokotilot liukasta kukkapurkin reunaa nouse syömään tätä ihanuutta? Ansat viritän pihalle ja silmä kovana tulen vahtimaan tonttia iltaisin.

Lehdellä sanottiin, että hyvin valmistettuna puhtaat lehtokotilot ovat syötäviä. Niin varmaan, ei houkuta.

Nappikauppaa

Piti saada yksi iso tietynlainen nappi kadonneen tilalle. Kotivarastoista ei löytynyt oikean väristä ja kokoista.

Kaupan nimi on ytimekkäästi Nappi ja Nauha. Tästä kaupasta tietää mitä siellä myydään. Nappeja ja nauhoja myös vetoketjuja ja lankaa. Takahuoneessa on sermillä eristetty tila, jossa rouva suhuutteli ompelukoneella pieniä korjauksia. Työn alla laukun olkahihnan korjaus, vetoketjun vaihto hameeseen oli seuraavana listalla.

Nappihylly oli korkea, piti nousta jakkaralle yltääkseen katsomaan kaikkien nappiputkiloiden päät.

Minusta ne putkilot olivat hienoja ja järjestys meni väriskaalan mukaan. Ylimmältä tasolta kurkotellessani kuvittelin mielessäni sitä ropinaa mikä syntyisi jos putkien päät aukenisivat ja kaikki napit kierisivät pitkin lattiaa. Menisi koko pitkä päivä niitä kerätessä ja lajitellessa takaisin.

Palvelu kaupassa oli parasta A- luokkaa, ystävällistä melkein tuttavallista mutta ei liikaa.

Pakko oli ostaa kauniita nauhoja, hiukan pitsiä ja sitten se yksi nappi. Ostokset sujautettiin sinikukalliseen pikkupussiin, lasku oli muutaman euron verran. Ja muuten se olkalaukun hihnan korjaus kustansi kaksi euroa, vetoketjun uusiminen kolme.

Asioilla

Alkuillasta oli lähdettävä käymään kaupoilla. Yksi tie, monta asiaa. Tässä tapauksessa noin kaksi asiaa ainakin kotoa lähtiessä.

Varsinainen asia Clas Ohlsonilla tuli hoidettua hetkessä kun tiesi mitä oli hakemassa. Nyt olen hankkinut kyseisestä kaupasta pienellä aikaa kaksi elektroniikkalaitetta. Toinen on monitoimilaite, jolla voi soittaa vinyylilevyjä, kuunnella entisaikaisia c- kasetteja, cd- levyjä, radiota luonnollisesti ja mikä parasta, tallentaa äänitiedostoja muistikortille tai muistitikulle edellä mainituilta. Muistoja parempaan talteen ennenkuin kasettien nauhat hapertuvat kokonaan.

Pienempi radio tuli ostettua kun halvalla sai ja pienen kokonsa vuoksi se sopii tarpeisiini. Mieltä jäi vielä painamaan söpömpääkin söpömpi retroradio, jonka ruusukuviot todennäköisesti piinaavat minua vielä unissakin. En ostanut. Jotain rajaa on pidettävä.

Kukkia ja kenkiä ei koskaan ole liikaa. Kenkäkaupat olivat jo kiinni, Plantagen auki. Tarjouksessa vaikka mitä. Todistetuksi tuli, että pieni autoni onkin lähes tila-auto kun kahden naisihmisen multa- ja kukkaostokset sijoiteltiin takakonttiin. Multaa oli paljon. Ja takapenkille, jonne oli jo tarkasti aseteltu mm. juhannusjuomat sekä täytekakku.

Eiköhän näitä kukkia istuttaessa ja juomia hörppiessä yksi jussi vietetä.

Hyvä ostos

Nanny Still suunnitteli Hackmanille Colorina aterinsarjan, joka oli sitten tuotannossa  vv. 1970- 1973.

Ajan hengen mukaisesti väreinä oli punainen, vihreä, sininen ja oranssi. Saattoi olla muitakin. 

Oransseja aterimia minulla on  laatikossa ja viikottain niitä käytänkin. Rumiksi näitä joku moittii ja varmaan niin onkin. Itse olen kovasti mieltynyt virkistävään väriin, 70- luvun pyöryläkuvioon ja hyvään käsituntumaan.

Arvossaan tuntuvat nykyisin olevan kuten monet muutkin designaterimet. Parinkympin paikkeilla kappale.

Paikallisella kirpputorilla poikkesin asiointimatkalla ja huomasin minigrip- pussiin pakatut aterimet." Retroa" luki pussin hintalapussa. Pussiin oli aseteltu muutamia pieniä leikkelehaarukoita ja kaksi colorina- haarukkaa ja veitsi. Hyvässä kunnossa, ei naarmuja, tuskin käytettyjä. Hintana 1.30€. Toistan 1 euro, kolmekymmentä senttiä. Eipä ollut asiantuntevaa tietoa myyjällä. Minun onneni, sain täydennystä.

Pikkukenkäkaipuu

Tämän talven viimeiset tilaisuudet kuljeskella, luistella, hiihtää tai vaan oleilla jäällä, alkavat olla käsillä. Ei muuten murehduta pahemmin.

Minä haluaisin tallata sulia katuja pitkin kevyemmissä kengissä kevein askelin. Mitä pikemmin sen parempi.

Aamulla verhon raosta tirkistäessä tuli selväksi, että saappaita tarvitaan vielä tänäänkin. Ja huomenna vielä ja vielä sittenkin. Pitäisi lähteä jonnekin lumettomaan paikkaan harjoittelemaan pikkukenkäkävelyä kun ei täällä  siitä vielä mitään tule. 

Toiveikkaasti tulin hankkineeksi pari uutta kenkäparia. Toiset umpimalliset rusetilliset laadukkaat, toiset vähemmän umpinaiset laadukkaat soljilla. Yllätys alennusmyynnistä Clarksia ja Riekersiä. Sujahtivat jalkaan kuin hansikkaat käteen. Kenkien sisäänajo taitaa tapahtua täällä kotona mikäli sopivaa reissua ei pikaisesti ala ilmaantua näköpiiriin.

Tänään tiistaina

Tänään sai ajella läpi postikorttimaiseman.
Talvieloa olen moittinut, mutta pakko myöntää, että kaunista oli. Jos en aiemmin ole maininnut niin pidän autolla ajamisesta. Etenkin jos joku maksaa menoveden. Tänään maksoi joku muu eli työnantaja.
Maisemista ja mukavista ajatuksista voimaantuneena kiirehdin ystävättären kanssa ostoksille. Tehtaan myymälään kutsutuille oli tarjolla pientä purtavaa ja viiniä. Niitä siis ensin kynttiläkruunun alla ja sitten vaateosastolle.
Liikkeellä olimme jalkaisin ja kiristyvään pakkaseen olimme järkevästi varustautuneet kerrospukeutumisella. Huonoksi valinnaksi osottautui siinä vaiheessa kun piti vaatteita sovitella. Hyväksi valinnaksi kotiin päin kävellessä.

Sagaform

Olen onnistunut siirtymään ukkos- ja saderintamien mukana. Kumpi seuraa kumpaa, en tiedä. Itä- Suomessa paiskoi vettä ja salamoita ja tänään täällä keski- Suomessa sama juttu. Mustikat odottavat metsässä, ei sinne tässä sateessa viitsi mennä.

Itäisessä Suomessa pakoilin sadetta kaupoissa ja putiikeissa. Totaalityhjennysmyynti kuullosti lupaavalta ja sitä se totta vie olikin. Joku järjenhaituva onneksi vielä toimi ja esti ylettömän hamstraamisen. Puoleen hintaan Sagaformin salaattiottimet ja öljy-/viinietikkapullot, joissa on soma pallukka tammikorkki. Siis muunmuassa nämä lähtivät mukaan jopa kaksin kappalein. Kaverille kanssa.

Hampaankoloon jäi vielä yhtä ja toista. Kunhan saan järjen äänen vaiennettua, saattaap olla uusi reissu edessä. Sitä ennen vielä pikku trippi rannikolle, Turkuun ja Naantaliin.

Katukirppisilta

Kun sisäinen kello on siirtynyt kissankelloaikaan heräilen silloin kun huvittaa ja uni lakkaa kiinnostamasta. Ajoista on ihan turha puhua. Tänään skippasin aamupalan kahveineen ja siirryin suoraan lounaaseen ja siihen yhdistettyyn välipalaan. Päivän lehden hain laatikosta silloin kun naapurin tädit tulivat kaupoilta ja hakivat päiväpostia. Hupsista.

Tällä kylällä oli katukirppistapahtuma, jonne olin lupautunut aputytöksi. Järjestelyvastuun kantoivat kaksi nuorta naista, Mari ja Annika. Kaikki onnistui mainiosti etten sanoisi loistavasti. Eilen satoi, huomenna sataa, mutta tänään oli aurinkoa ja lämmintä. Trubaduuri viihdytti yleisöä kadun varrella. Mukava meininki.

Itse auttelin kahvipiikana lähes koko ajan ja oma kirppiskiertely jäi aika vähälle. Kuviakaan en ehtinyt napsia kuin parista lähinnä olevasta pöydästä, joissa oli myytävänä omia kädentaidon tuotteita.

Illalla kirppiksen päätteeksi rannalla vietetystä lauluillasta puuttuivat hyttyset. Merkille pantavaa tässä Suomen suvessa. Mitenkähän se oli järjestetty? Nostalginen pallogrilli kaksin kappalein hehkutti makkaraa lauluväelle. Kyllä muuten maistui älyttömän hyvälle sellainen suhteellisen tummapaahtoinen viittä vaille kärtsännyt makkara.

Meikäläisen päivällinen ja iltapala samassa pötkössä. Terveellistäkö, no jaa, ihanaa ainakin.

Pelastetut

Nämä esineet olivat lähdössä pois alkukodistaan. Ystävän kanssa saatiin kutsu tulla katsomaan olisiko mitään meitä kiinnostavaa. On siis tiedossa, että ollaan takuuvarmoja keräilijöitä ja monenlaisen romun ystäviä. Tässä osa pelastetuista.

Hand Made savipotit, isompi ja pienempi. Hyvät tuli kun ensin suihkutteli hämähäkin seitit ja hiirenkakat pois. Täydelliset.

Kannu ja vati ovat tinaa, kannu hopeoitu. Kiillotusta vielä uupuu, mutta senkin teen mielelläni jahka ehdin. Tinaiset ovat minusta niiiin ihanat, etten meinannut korviani uskoa, kun minulle vakuuteltiin, että saan ne todella mukaani. Puukorvossa varastossa on vielä aarteita, takuulla suomalaisia kädentaidon näytteitä, joita en ole putsannut. Siihen on oma aikansa.

Peltimitat, litra, puolikas ja kaksdesinen. Vuosileima paikallaan.

Tosikäytössä olleet.

Olo tuntuu tosi onnekkaalta. Kaikella on tarinansa.

Loma lähestyy

Kukkavirityksiä alkaa olla joka puolella. Takapihalla on jo orvokit amppeleissa, yöksi otan ne vielä lämpöiseen. Narsissit saavat olla ulkona koko ajan. Tänä keväänä olen TAAS päättänyt, että kukkameri ei ylitä sille asetettuja rajoja. Niin päätin viime vuonnakin ja lapasesta lähti.

Viime viikonloppuna pienen kirpparikierroksen tulos ja kotiintuotu oli teräksinen Iittalan Aaltokulho. Priima ja halkaisija se 50cm ja hiukan päälle. En mennyt konkurssiin vaikka hinta ylittikin tavanomaisen kirpparitason. Sanoisin, että varsin kohtuullinen hinta. Pienempi kulho minulla on ennestään, nyt tuli sille kaveri. Hieno on.

Rintanappi

Hilpeyttä ja hyvää mieltä rintanapista. Itsemaksetut tuliaiskarkit meidän kylältä, tai siis kaupungista. Näitä nameja ei mamma maksanut, mutta syö kyllä mielellään.

Våga

Pakkaspäivän ostoksia, Våga- koruvalikoimasta yksi itselle ja toinen lahjaksi. Erilaiset ovat, siksi pitikin arpoa kumpi jää itselle. Molemmat olisivat käyneet yhtä hyvin. Mutta ei se vieläkään varmaa ole. Parempi kumminkin pitää lahja käärittynä, ettei paljastu liian aikaisin lahjan saajalle. Siis sikäli mikäli en tule toisiin ajatuksiin ja jos taas päätän toisin niin sitähän ei lahjan saaja saa tietää ennenkuin paketti on perillä. Että on edes pientä jännitystä.

Våga- sormus on tilattu ja tulossa nettikaupasta, kun ei täällä valikoimassa sattunut nyt olemaan.