Muutaman päivän vapaa on edessä. Tunnit on tienattu kiireisempänä aikana, joten nyt on aika tasoittaa. Paras vapaapäivä on ensimmäinen jolloin voi suunnitella ja odottaa mukavia asioita. Loput päivät menevätkin omalla painollaan ja nopeasti.
Nyt ei mennyt ensimmäinen päivä ihan putkeen. Päänsärkyä parantelin pitkälle iltapäivään ja kärvistelin makuuasennossa viileässä makuuhuoneessa. Ulkona paistoi päivä juuri niin kuin sen olin toivonut vapaapäivänä paistavan. Pihatöihin pitäisi päästä.
Naapuritontilta kuului haravan rapsutusta, kovaa ja vielä kovempaa puhetta rouvien vaihtaessa puutarhavinkkejä ja ihastelevia lausuntoja kukkapenkkien tulevasta loistosta.
Tilapäisesti virkosin syömään ja lukemaan artikkelia lehtokotiloiden torjumisesta. Syöminen tai ajatus pihan valtaavista lehtokotilolaumoista uuvutti jälleen unten maille.
Hiukan ennen kaupan oven sulkeutumista kävin ostamassa runkoruusun. Ei kai ne lehtokotilot liukasta kukkapurkin reunaa nouse syömään tätä ihanuutta? Ansat viritän pihalle ja silmä kovana tulen vahtimaan tonttia iltaisin.
Lehdellä sanottiin, että hyvin valmistettuna puhtaat lehtokotilot ovat syötäviä. Niin varmaan, ei houkuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti