Tästä se alkoi, kävelypolun päässä tuoksui sateelle ja orastavalle kesälle. Polku oli alkuun helppo käveltävä mutta vaikeusaste kasvoi mitä kapeammaksi, oksaisemmaksi ja sateen ansiosta liukkaammaksi reitti muuttui.
Retkeilynilkkoja ja - polvia nitkautuksilta varjellen edettiin.
Järvi tuli molemmin puolin aina vaan lähemmäksi.
Ja tänne se päättyi. Niemen kärki oli vielä veden vallassa.
Sitten samaa reittiä takaisin Summassaaren retrohotellin pihaan. Ei muuten ollut tunkua, ystävättären lisäksi oli kaksi, mahdollisesti kolme asukkaaksi tulevaa. Respan rouva tiesi kertoa, että aamulla alkaa vilske kun kymmenet kuntokurssilaiset saapuvat. Syrjässä kun asuu niin voi olla varma, ettei ilman omaa autoa pääse sunnuntaina oikein minnekään yleisten kulkuneuvojen turvin. No ehkä jonnekin mutta ei vissisti Saarijärvelle retrohotelliin. Olin siis kyytimiehenä kuntoilemaan menevälle ja hänen runsaille matkatavaroilleen.
Ystävätär jäi viikoksi mieltä, henkeä ja kuntoa kohottamaan. Minä lähdin kotiin.
Ompa polku hienolla paikalla, varsinkin tuo päätepiste!
VastaaPoista