Ameriikan raitilta

Axel Rudolf ( kirkonkirjoissa täplät u:n päällä ) syntyi v. 1890. 

Riitaantui ukon eli isänsä kanssa sen verran pahasti, että 15- vuotiaana pakkasi nyssäkkään vaatimattomat tavaransa ja hankkiutui merille. 

Sisaret ja äiti ikävöivät, ukko vaikeni. Muutama kirje maailman meriltä tuli rakkaalle Soffi- systerille. Pitkään oli hiljaista ja naisväki Suomessa arveli pojan menehtyneen johonkin sen aikaiseen kulkutautiin. Ukko vaikeni edelleen.

Tarkempaa tietoa ei ole missä vaiheessa Axel asettui pysyvästi Amerikkaan, Minneapolikseen asumaan. Systereille tuli tieto, että perhettäkin on perustettu ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Elämä hymyilee.

Ukko ei sanallakaan maininnut poikaansa ennen kuolemaansa. Perimätietokaan ei kerro mikä välit rikkoi koko elämän ajaksi.

Suomen sukulaiset tavoitti joulukortti v. 1928. Paremmalle kartongille painettu kukkakoristeinen kortti osoitteineen.

Joku nuorempi suvun jäsen on harjoitellut kirjoitusta kortin laitaan. Numero 5 kertoo Axelin lasten lukumäärän. Lasten nimistä ei ole tietoa.

Uuden vuoden toivotuksia kirjoitettaessa eipä Axelkaan voinut arvata, että lokakuussa 1929 tapahtuu suuri pörssiromahdus, joka saa aikaan maailmanlaajuisen laman.Tarmoa kotomaassa löytyi kuitenkin sen verran, että äitini syntyi loppuvuodesta 1929.

Toivotan Axelin innoittamana kaikenlaista toimintatarmoa meille kaikille vuodelle 2014!

Ei stressata

Stressitön viikonvaihde. Onkohan tämä totta ollenkaan? Joulu kurkkii nurkalla, pitäisi touhuta laatikoiden ja pipareiden kanssa posket punaisina ja hikoilla hellan ääressä. 

Moni hikoilee, minä en ota pulttia. En edes pienistä lumitöistä, jotka talven kuluessa alkavat rasittaa. On nimittäin se aika talvesta jolloin lumen viskomista vähän odottaa ja pitää sitä hyvänä tilaisuutena oleilla raittiissa ilmassa. Kunto kohenee sitä mukaa kun lumivallit kasvavat. Juu, ja jo tammikuussa tiuku kilahtaa päässä kun aamulla kahlaa postilaatikolle sankassa lumisateessa. Joka vuosihan tämä on koettu.

Eilen illalla tähdet taivaalla olivat vielä kirkkaasti näkyvissä. Niska kenossa taas katselin tähtikuvioita ja mieleen tuli, että jossain laulussa sanotaan tähtien olevan enkeleiden lyhtyjä. Mukava ajatus.

Vielä pitää viikko ahertaa työssä, sitten nautitaan vapaasta ensi vuoteen saakka.

Ontuva turisti

Hankin sittenkin ontuvan laukun tilalle uuden pakaasin. Pienehkön sorttisen mutta riittävän kokoisen muutaman päivän reissutavaroille. Pyöriä on allansa useampia. Helppo tyrkkiä eteenpäin lentoaseman pitkillä käytävillä. Lumessa kiskominen palatessa olikin toinen juttu.

Oikea turisti patikoi reippaasti kohteesta kohteeseen ja saa jalkansa kipeiksi, tosi kipeiksi. Näin juuri tein.

Illalla hotellihuoneessa, joka muuten oli käsittämättömän iso eikä sitä oltu erikseen tilattu, jalat olivatkin kovassa poltteessa.

Joulutorit olivat täynnä kaikkea jouluun liittyvää tavaraa tietenkin, ruokaa ja juomaa, musiikkia. Kirkon kellot soivat, ilta hämärtyi ja lukemattomat valot syttyivät katujen yllä. Ulkona kahvilassa huopa ympärillä istuen tuli lämmin ja hyvä olo. 

Kotiin palasi runsaan kävelyn rasittama ontuva turisti.

Ontuva matkalaukku

Marraskuussa olen istunut autossa kuskin paikalla enemmän kuin moneen vuoteen. Säässä kuin säässä.

Velvollisuudet vievät edelleenkin mutta välillä on noustava siiville jaksaakseen.

Muutaman päivän adventtimatka kutsuu ensi viikolla.

Varastosta kannoin pienimmän ja matkan pituuteen nähden sopivimman matkalaukun sisälle.

Mihin ihmeeseen yksi pyörä (vai onko se rulla) oli kadonnut, viime matkalla se tönötti vielä paikoillaan ja palveli moitteetta.

Pengoin varastoa ja hyllyjä. Terävämpi laukun pohjan tarkastelu kirkasti sen tosiasian, ettei pyörää tarvitse sen enempää hakea. En nimittäin tiedä miten sen siihen enää sovittaisikaan, hajonnut oli koko systeemi.

Seuraava matkalaukkukoko on ihan liian kookas ja edellinen koko olematon. Käytättänee kaupassa taikka ystävävättären varastossa.

Ulkona sataa lunta, pihan polku on hävinnyt. Ketään ei liiku pihalla eikä lähitiellä. Tuntuu että olla hyvä aika lähteä maailmalle katsomaan mitä muualla tapahtuu.

Tunteellisia matkoja

Matkustin autossa lähes 19 vuotta sitten kotikonnuilleni elävän lahjan kanssa. Pieni pikimusta kissanpentu veti unta kaaliin ensimmäiset 10 kilometriä. Sitten taisi tulla äitiä ikävä. Mikään silittely, lepertely ja lohdutus ei auttanut. Itketti, ensin kisua ja sitten minua. 

Yhteisymmärrykseen ja rauhaan päästiin kun nostin kisun korista ja pujotin kissavauvan puseroni alle. Ja ah sitä rauhaa ja kehräystä sen jälkeen. Loppumatka, lähes kaksisataa kilometriä, meni mukavasti. Kisu nukkui, vaihtoi välillä pikkaisen asentoa, raapaisi vahingossa terävillä vauvakynsillä naarmun rintaani. Ei se haitannut. Seuraava yökin vietettiin ihotuntumassa. Turhaan pelkäsin, että sattuisi pisuvahinko. Kisu ymmärsi ensi metreiltä lähtien mihin mennä asioimaan.

Pikimusta kissa vietti onnellista kissan elämää äitini hellässä huomassa sen 19 vuotta. Aika ajoin myös minun luonani.

Näihin päiviin saakka. Sitten kävi kuten elämässä käy, tulee vanhuus, pikku kremppaa ja sitten isompaa. Viimeinen raskas sydäntä koetteleva reissu eläinlääkäriasemalle.

Matkustin viikko sitten saman matkan toisinpäin. Palasin kotikonnuilta tänne mistä kisu oli kotoisin. Minä etupenkillä, kissa peittoon käärittynä omassa kopassaan takakontissa. 

Tällä matkalla vain minä itkin.

Otsalampun valossa

Sienisaalista ei tässä residenssissä ole tarvetta kasvattaa. Purkit ja pussit ovat täynnä kuivattuja sieniä ja ne on tungettu keittiön yläkaappiin. 

Pari kaunista lasipurkillista on jätetty keittiön tasolle näkösälle tarkoituksella. Saavat kaupunkilaisvieraat kysyä että mitähän nuo tummanruskeat erikokoiset huituvat ovat, et sunkaan noita ole tähän ruokaan laittanut. Siitä minä innostuneena kertomaan mitä ovat, mistä ovat kotoisin, vilautan ohimennen yläkaapin sisältöä ja sanon, että eihän noita nyt paljon ole tänä vuonna. Ja kyllä, huituvia on rypistelty ja silputtu lähes joka ruokaan pois lukien hernekeitto. (Sitäpä ei juurikaan täällä keitellä). Samalla tulee esiteltyä sienikirjakokoelma ja ruokaohjeet. Läksijäisiksi halukkaat saavat sienipussin mukaan. Toistaiseksi kaikille on lahjus kelvannut.

Pimeys iskee niskaan niin aikaisin ettei tavallista metsäkävelyä enää arki- iltana voi harrastaa. Katuja pitkin taahaaminen ei vielä sytytä, talven tullen sitäkin ehtii. Metsään mieli tekevi, raittiiseen ilmaan tarkastamaan, tyhjentämään ja hyvästelemään tämän syksyn sienipaikat ennen kuin lumi peittää mättäät. Kätevästi kävi otsalampun valossa!

Saunassa

Kuutamoiltana istun saunassa puoli hämärässä. Hetkeen en ajattele mitään, suljen silmät. Kiuas sihisee lempeästi, tuli äksyilee kiukaan alla. Olipa jonkinlainen operaatio saada tuli syttymään. Mistä lie johtunut tällä kertaa?

Monenlaisia saunarakennuksia tulee mieleen. Talvipakkasella erämökin sauna, jossa lumi tunki nurkista sisään. Telttasauna kesävaelluksella, hyvät löylyt ja tunturipuron raikkaus tuli koetuksi. Melkein itserakennettu savusauna, josta myöhemmin joutui luopumaan. Tynnyrisauna mökkivierailulla ja samanlainen siskon korkeassa piharinteessä. Ja lapsuuden yleinen sauna, jossa kaupunkilaiset kävivät pääasiassa lauantaisin joskus keskiviikkoisinkin. Se oli ennen kuin meidän perhe muutti kerrostaloasuntoon jossa oli kylpyhuone ja amme. Tietysti oli vielä talosauna jonne sai varata oman tunnin saunavuoron.

Yleiseen saunaan mentiin lauantaina hyvissä ajoin ennen Lauantain toivottuja. Naiset ja lapset naisten puolelle, miehet miesten puolelle. Lippuluukun täti myi pilsneriä, limsaa ja höyrymakkaraa. Limsaa ei saanut joka lauantai.

Saunassa oli valtava kiuas ja parvi. Pulleva ja puhelias saunottaja rouva huolehti löylyn heitosta. Pesijältä oli mahdollisuus ostaa pesu jos ei itse viitsinyt selkäänsä pestä.

Talvella saunan jälkeen puettiin huolellisesti kotimatkaa varten. Potkukelkalla matkattiin usein kun teitä ei pahemmin hiekoiteltu. Kotona musiikki soi radiosta, aikuisten kahvi tuoksui. Lapset saivat aamulla leivottua pullaa maidon tai kaakaon kanssa. Oli levollinen lauantai- ilta.

Viime hetkellä

Raahasin talvirenkaat varastosta odottamaan huomista renkaanvaihtoa.

Ahkeroin pikkuisella pihallani ja tyhjensin viimeisetkin kukkaruukut paleltuneista kukista ja ravinteista loppuunimetystä mullasta ja haravoin. Leikkasin ruusupuskan maan tasalle. Kasvaa keväällä jos kasvaa. Sain piikkejä sormiin vaikka oli työhanskat kädessä.

Viimeistä lehtikuormaa kipatessa metsän reunaan alkoi taivaalta tihuuttaa valkoisia hiutaleita. Naapuri kutsui kahville. Ulkona lumisade sakeni, pöydällä paloi iltapäivän harmaudessa kynttilä ja kahvi oli kaadettu Paratiisi- kuppeihin.

Nyt on lokakuu ja

mistä sen näkee paitsi kalenterista. 

Minä tunnen lokakuun selässäni, olen kärsivän näköinen kun yritän siirtää itseäni niin sisällä kuin ulkona  babystepsein paikasta A paikkaan B. Selkä kiukutteli minulle myös viime vuoden lokakuussa ja kuten myös jonkun muunkin vuoden lokakuussa. Sen verran pieni vaiva se on ennen ollut etten ole siitä numeroa tehnyt. Jokunen päivä on pitänyt varoa ja välttää äkkiliikkeitä. Selkä on hiljalleen nöyrtynyt entiselleen lähes huomaamatta.

Vaan eipä tänä vuonna. Ensimmäiset keljuilut selässä alkoivat jo syyskuun puolella ja jatkuvat edelleen.   Kotiovelta on matkaa autoon 5-10 metriä riippuen edellisen pysäköinnin onnistumisesta. Kun saan pujoteltua itseni autoon onkin siinä ratin takana istuessa hyvällä penkillä päivän kivuttomin hetki jonka soisi jatkuvan loputtomiin. Autosta nouseminen on taas oma operaationsa.

Koska autossa istuen tai kotona makoilemalla parannusta ei ole odotettavissa koetan hiljalleen ja päivittäin tepsutella ulkona. Isosti harmittaa kun sienestysretket on nyt jätettävä tekemättä. Kyykkyily mättäillä ja epätasaisessa maastossa käveleminen ei oikein tunnu sopivan tähän tautitilaan.

Ehkä tällä ajalla on tarkoituksensa.

Valohoitoa

Huvitusta puussa, maassa ja kotona piirakassa. 

Mielessä aavistus ahdistusta syksyn edetessä. Pimentyvien aamujen pelkoa. Siskolla on kirkasvalolaite keittiössä. Tosi tehokas. Kesän lopulla sitä kokeilin vaikka ulkona vielä helotti aurinko täysillä. Silloin ainakin häikäisi ja tuntui että pitäisi laittaa aurinkolasit päähän. Ei kai suositella. Mihin mun keittiöön se valotuslaite asetettais. Rumakin on.

Miten olisi sarastusvalo yöpöydälle. Valon määrä hiljalleen kasvaa ja laite herättää halutessa linnunlauluun. 

Yöpöytä on liian pieni, laite näyttää aika kookkaalta. Ruma on sekin.

Mutta jos se toimii ja heräilen pimeinä aamuina tuskitta niin ei kai ulkonäöllä väliä ole. 

 

Meil on metsässä nuotiopiiri

 

Eilen illalla kotiin päin ajellessa kuuntelin autossa ohjelmaa suomalaisten suosituimmista rakkauslauluista. Radioon on ymmärtääkseni saanut lähettää omia suosikkejaan ja niitä sitten illalla soitettiin tarinan kera. Suosituin taisi olla Kai Chydeniuksen säveltämä ja esittämä Sinua sinua rakastan. Päässäni vilisi monenlaisia laulunpätkiä ja jäin miettimään omaa suosikkiani. Kyllähän minä sen tiesin ilman isompaa pähkäilyä. Pitää etsiä vielä ja kuunnella uudelleen ennenkuin ääneen lausun. Onko se minulle tosiaan se yksi ylitse muiden.

Tänään toisenlainen laulunluritus. 

Jostain syystä edellisen mökkireissun jäljiltä tämä laulu on soinut päässäni ja tuonut erilaisia muistoja lukuisista nuotiohetkistä vuosien varrelta. Tulee kansakoulukin mieleen ja partiotyttöura, joka loppui ennenkuin oikeastaan alkoikaan.

Jonkinlainen nuotiohetki on tänäänkin luvassa.

 

Puolalainen nuotiolaulu

 

Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.

:,: Ja me muistaen sankariaikaa

sadun tenhoon tunnemme taikaa,

kun laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi :,:

Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, vaan muuta
sydän syttyy tuntemaan.
:,: Ja me muistaen ... :,:

Ja kun himenee hiipuva hiillos, ja kun lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.
:,: Ja me muistaen ... :,

Tämän minä muistan talvella 2

Olin illalla kirjoittanut paperilapulle muistilistan;

Käy kaupassa

osta-grillattavaa-aamupalatarpeet-naposteltavaa-ruokajuomaa-saunajuomaa-muuta juomaa, lisäksi jotain muuta jos sattuu kohdalle

Ota mukaan

-päivävaatteet-yövaatteet-oma tyyny-metsävaatteet-kumisaappaat-villasukat-taskulamppu-marjaämpäri x2-sieniveitsi-saunomisvälineet-hiustenkuivaaja-kynttilöitä ja jotain muuta jos tulee mieleen.

Lähde ajoissa työstä.

Järvi oli sininen kuten kesällä, heinäkuussa täällä viimeksi ollessa, mutta syksy vaani rannoilla. Lähes helteisen päivän jälkeen pimeys saapui ja heitti hupun silmille.Keskiyöllä pää kenossa katselin ensin laiturilla ja sitten umpipimeällä pihalla taivaalle. Miljoonat tähtitimantit hehkuivat taivaankannella. Lukuisia tähdenlentoja näkyi joka puolella, satelliitit liukuivat äänettömästi eteenpäin.Yritin tunnistaa tähtikuvioita.  

Oli epätodellinen olo. Metsän reunassa liikkui joku, taittuvien oksien kahina vähän pelotti.

Taskulampun valossa kävelin polkua pitkin takaisin mökin valoon. Ehdin nähdä kuinka kettu repolainen lönkötteli  grillin ohi ja mäkeä alas saunalle.

Laukun pohjalta

Minulla on terassilla sähkögrilli joka on ollut valitettavan vähällä käytöllä koko kesäkauden. 

Alkuinnostuksen vallassa jaksoin väsäillä kaikenlaista evästä. Tänä vuonna oli joko liian kuuma ilma tai vaihtoehtoisesti kova tuuli jolloin en viitsinyt napsauttaa laitetta päälle. Ja viimeistään himokas hyttysparvi torpedoi koko aikeen. Näin siis kotona.

Lomaillessa muualla sää oli suotuisa, tuuli lempeä, hyttyset nukkumassa tai kadonneet ja muut hoitelivat grillauksen. Minä kannustin ja siemailin odotellessa kesäjuomaa.

Hiilet eivät aluksi osoittaneet syttymishalukkuutta, kunhan vaan hiljalleen kituivat. Palkeita kaivattiin lisähengen puhaltamiseksi. Nuorukainen tarttui toimeen ja alkoi puhkua. Jotta silmät säilyisivät näkevinä ja kirkkaina kaivettiin apuvälineeksi laskettelulasit.

Äidin käsilaukusta. Mitä sieltä ei löydy sitä ei tarvita. MOT.

Jos metsään haluat mennä nyt

Ja minä olen halunnut mennä aika usein.

Tuotteiden jatkokäsittely tapahtuu sitten illan hämärinä ja pimeinä tunteina keittiössä. Harmittaa vaan kun ilta työn jälkeen on niin surkean lyhykäinen. Ei ehdi, ei jaksa kaikkea mitä mieli tekisi askaroida.

Raitista ilmaa ainakin saa tarpeeksi, se jos mikä on luksusta työhuoneessa vietetyn päivän jälkeen.

Välillä vaan kävelen sammalilla, luon katseen puiden latvuksiin ja palleropilviin. Tarvittaessa suljen silmäni ainakin kooltaan pienimmiltä metsän herkkuraaka- aineilta. Joka kerta ei tarvitse kopan täydeltä olla kotiin tuotavaa.
Lapsuuden kodissani kerättiin vain ja ainoastaan sienistä rouskuja , marjoja taas joka sortimenttia. Eniten lakkoja kun isän työmatkaviikot osuivat lakkasoiden varteen. Muistan kapinoineeni useasti kun lakkoja oli pöydässä mielestäni liian usein. Himoitsin kaupan hilloa jota ei tietenkään ostettu. Tänä kesänä lakkahilloa tehdessäni ei enää tullut mieleenkään kaupan hillot.
Eivät todellakaan ole himottaneet vuosikymmeniin.

Toivottavasti  syyskuu on vielä kaunista samoiluaikaa. Tupatöihin on vielä aikaa.

En suostu vielä syksyyn

Tänään samettinen elokuu kääntyy vahvasti kohti syksyä. Vettä on tullut taivaalta monta päivää eikä sametti- illoista ole ollut tietoakaan. Villatakki on otettu käyttöön ja kesätapojeni vastaisesti pujotin sukatkin aamulla jalkaan.

Alkukuu on vilahtanut ohi melkein huomaamatta. Työhön paluu pitkän loman jälkeen on sekoittanut päivärytmin uudelleen ja uuvuttanut niin, että joka päivä työstä tultua on pitänyt kiskaista pienet unet.

Metsä kutsuu jälleen, kantarelleja on paljon ja ensimmäiset suppilovahverot on nähty. Puolukkasato näyttää lupaavalta, mustikat ja vadelmat on jo säilötty.Vattupuskissa alkukuussa sai hikoilla ja välillä jopa toivoin ettei aurinko niin kovasti paistaisi. Nyt taivas kostaa, ei olisi pitänyt manata.

Lomalla otettuja valokuvia järjestelin ja muistelin kesäaamua jolloin uima-altaan reunalla söin aamupalaksi marjarahkaa. Ilman lämpötila huitoi korkealla. Pelastin samana aamuna altaaseen uimasilleen joutuneen pörriäisen. Kasvihuoneesta sai tuoretta uutta kurkkua joka päivä. Tomaatit punertuivat ja hiekkamaan perunoista irtosi kuori kun vähän vettä niille vilautti. Vaatimattomat mutta maukkaat muistot.

Auringonlasku

Aurinko laskee. Sykähdyttävää sen laskemista horisonttiin on seurata merellä. Kuvissa ei valitettavasti laskevan pallon oikea väri tule esiin. Paremmalla kameralla parempi tulos. Nämä kuvat on otettu tavallisella pokkarilla.

Sisämaan kasvatti kun olen onkin parempi, etten isommille vesille isompaan paattiin kovin vaikeaa kuljetettavaa ota. Erilaista on soutuveneeseen pomppaaminen kuin tähän venhoon. Ja vauhtikin eri luokkaa.

Suloisen lämmin yö, kauniit maisemat ja toinen toistaan näyttävämpiä huviloita/ asumuksia on saarissa. 

Yöllä palatessa satamassa käy kova siritys. Jotain sirkkojahan niiden täytyy olla. Vielä on kuulo tallella.

Sadepäivän maalausurakka

Eilen iltapäivällä sadepäivän ratoksi tartuin vihdoin ja viimein maalitelaan ja pensseleihin.

Tuulikaapin seinille sutaisin valkoista maalia. Ei siinä sutimisessa murhetta mutta tilan tyhjentäminen kaikista romppeista oli ja on inhaa hommaa. Puoliyö oli käsillä kun sain taas naulakot ja hyllyt paikoilleen.

Tänään iltapäivällä maalaustyö levisi varsinaisen eteisen puolelle. Ja taas, ei sutimisessa mitään vaikeutta, mutta se tavaramäärä jonka tyhjensin työn tieltä meinasi runsaudellaan repiä uskon ja voimat jo alkuunsa.

Nyt on valmista, kaikkea tavaraa en enää entisille sijoilleen laittanut. Varastoin, poishan minä en mitään heitä ellei tavara/vaate ole kulunut, rikki tai pahoja muistoja herättävä. Pian pitää löytää varastoiduille uusi varasto. Tänne ei enää mahdu.

Pesin samoilla lämpöisillä lattiat porstuasta takaterassille laimealla mäntysuopaliuoksella.
Ihan kuin fengshuit olisivat paremmin kohdallaan nyt tai sitten se on vaan se mäntysuovan tuoksu..

Retropyörä

Tapahtui niinä aikoina kun perheessä oli vielä arpaonnea. 

Työpaikalla paikallinen urheiluseura kauppasi arpoja. Ensimmäisenä palkintona houkutti televisio, toisena polkupyörä ja kolmantena matkaradio. Äitini voitti polkupyörän ja oli harmissaan kun olisi ottanut mieluummin sen television. Pyörä oli Kombi, tukevaa tekoa, jalkajarru, vaihteita vain yksi eteen. Ohjaustangossa koloset tavarakoria varten. Pienet renkaat, 22 tai 24 tuumaa. Sama se kumpiko, eteenpäin mennäkseen saa sotkea ihan tarpeeksi.

Sillä äitini sitten päästeli aamulla alamäkeä töihin ja illalla vimmatusti polkien ylämäkeä kotiin. Kombi palveli aina viime vuosiin saakka, varastossa se oli kolme vuotta odottamassa uutta nousua. Arpajaisvuosi oli 1969.

Koska pyörä on alkuperäisessä kuosissaan mm. keulamerkki ja tarrat moitteettomassa kunnossa on sillä ollut kysyntää. Parhain tarjous oli 300€ nimenomaan vanhoihin Jopoihin ja Kombiin hurahtaneelta nuorelta mieheltä. En myynyt...vielä.

Pesin, puunasin, tarkistin toiminnot ja otin käyttöön.

Tämän minä muistan talvella

Aamulla seitsemän maissa ilma oli linnunmaitoa ja maisema marenkia. Tai miten sen kauneuden ja tuoreen nousevan päivän ihmeen oikeilla sanoilla osaisi kuvailla. Ei mitenkään, pitää nähdä ja kokea, painaa mieleen.

Illalla leppoisat löylyt rantasaunassa, istuskelua laiturilla. Muurikalla tukevat pihvit lisukkeineen ja sopiva määrä palanpainiketta. Kahden jälkeen yöllä oli hetken pimeää, auringon noustessa hiippailtiin nukkumaan.

Unohdettiin arki ja vaihdettiin kuulumisia. Kevennettiin mieltäkin. Maailma ei keikahtanut mihinkään suuntaan eikä minkäänlaista mysteeriä ratkottu. Mutta tosi ystävien seurassa oli ja on  hyvä olla puhuttiinpa ihan mistä vaan tai vain istuttiin hiljaa yön hämärässä tuijottamassa tulta.

Ilmassa oli suuren juhlan tuntua

 

Sää suosi, tarjoilut maittoivat, seurassa ei ollut valittamista. Päivänsankari innostuneena kuinkas muuten.

Päiväunien ajoitus meni pikkuisen pieleen, sankari nääs veteli umpisilmää kun kutsuttu juhlakansa saapui paikalle. Kesken unien herätettyä ei kait kukaan ihan aurinkoisemmillaan ole. Ei myöskään juuri kahta ikävuottaan juhliva Viivi.

Mutta eipä aikaakaan kun sankari oli jo täydessä vedossa. Lahjapaketeissa taitaa edelleen olla mukavinta paperien repiminen ja paperikassien uusiokäyttö eri leikeissä.

Sankari siis juoksee, pyöräilee ja pölöttää täysillä kun mielestäni hetki sitten neito oli vielä ihan konttauslinjalla. No jaa, viittä vaille kävelyvalmis. Se hetki oli vuosi sitten.

Kummitäti mittaa heinäkuun aikaa kissankelloilla ja Viivi leppäkerttukellolla. Leppäkerttu tikitti ja oli oikeassa ajassa. Kissankellot vain kevyesti tuulessa heilahtelivat.