Meil on metsässä nuotiopiiri

 

Eilen illalla kotiin päin ajellessa kuuntelin autossa ohjelmaa suomalaisten suosituimmista rakkauslauluista. Radioon on ymmärtääkseni saanut lähettää omia suosikkejaan ja niitä sitten illalla soitettiin tarinan kera. Suosituin taisi olla Kai Chydeniuksen säveltämä ja esittämä Sinua sinua rakastan. Päässäni vilisi monenlaisia laulunpätkiä ja jäin miettimään omaa suosikkiani. Kyllähän minä sen tiesin ilman isompaa pähkäilyä. Pitää etsiä vielä ja kuunnella uudelleen ennenkuin ääneen lausun. Onko se minulle tosiaan se yksi ylitse muiden.

Tänään toisenlainen laulunluritus. 

Jostain syystä edellisen mökkireissun jäljiltä tämä laulu on soinut päässäni ja tuonut erilaisia muistoja lukuisista nuotiohetkistä vuosien varrelta. Tulee kansakoulukin mieleen ja partiotyttöura, joka loppui ennenkuin oikeastaan alkoikaan.

Jonkinlainen nuotiohetki on tänäänkin luvassa.

 

Puolalainen nuotiolaulu

 

Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.

:,: Ja me muistaen sankariaikaa

sadun tenhoon tunnemme taikaa,

kun laulumme yön yli kiirii, ja kun hongat huminoi :,:

Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, vaan muuta
sydän syttyy tuntemaan.
:,: Ja me muistaen ... :,:

Ja kun himenee hiipuva hiillos, ja kun lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.
:,: Ja me muistaen ... :,