Vitriini

Kuopion kolme vuotta kestänyt toriremontti alkaa olla loppusuoralla. Hyvä niin. Viikolla avattu torinalusparkki oli maksuton toistaiseksi. Remonttireiskoja puuhaili vielä vähän joka nurkalla.

Ajoin auton vinoparkkiin hallin uumeniin ja lähdin seikkailemaan hissillä ylöspäin. Ei ollut aavistustakaan missä kohtaa toria putkahdan ihmisten ilmoille. Ensimmäisellä yrityksellä tulin kerrokseen jossa risteilivät käytävät eri tavarataloihin. Kerros ylemmäs ja olin kahvilassa torin kyljessä. Vanha kalahalli purettiin kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta ja tilalle nousi kahvila- ravintola Salacavala. Paikalliset ovat jo ensimmäisestä aukiolopäivästä lähtien nimenneet paikan Vitriiniksi kun tuota lasiseinää on niin paljon. Hyvä nimi. Vitriinistä näkee hyvin elämää ulospäin mutta ulkoa ei kovin hyvin sisälle.

Kesän ekat mansikat, ne kaksi jotka olivat koristeena croissantin päällä, maistuivat oikeasti mansikalle.

Vitriinistä saa  myös ostaa itselleen minkä tuolin hyvänsä 100 euron sopuhintaan. Enpä kyllä maksaisi yhdestäkään moista hintaa. Useampaa tuolia kokeilin eikä yksikään tuntunut sellaiselta, että siinä kotonaan viitsisi pöydän ääressä istua.

Voihan termostaatti!

Onneksi säätila on nyt mitä on eli lämmin. 

Taloyhtiöstä on katkaistu lämmöt patteritermostaattien uusimista varten.

Aikataulu osui maanantaihin. Päivän aikana piti olla valmista. Valmistauduin huolella, raivasin seinän- ja ikkunanvierustat tyhjiksi, eteisestä kenkäkasat, takit vaatehuoneeseen jemmaan. Valkoiset matot rullalle. Suurin työ oli kylpyhuoneessa. En tiennyt, että minulla on niin paljon purkkeja ja purnukoita pitkin kaikkia tasoja. Ja ne kaikki tasot olivat siellä patteriseinällä.

Työstä suhteellisen myöhään palattuani totesin, ettei mitään ole tapahtunut. Mitämitä!!

Termostaattimiehet ovat kai aloitelleet toisesta päästä rivitaloa ja sielläkin on kaikki ihan levällään. Ettei vaan olisi tunareita asialla kuten alkukesällä pihapuiden kaatohommissa?

Enhän minä arvostele kun itse en moiseen pysty enkä rupea asialle mutta arveluttaa kovasti.

Jos ei huomenissa valmista tule saatan hermostua. Ei tässä koko viikkoa jaksa odotella. Pitää päästä levittämään kamppeensa kotoisasti ympäriinsä.

Kylmähän minulle ei tule vaikka halla iskisi yön aikana. 

Evermat kuivattaa sienisaalista ja puskee lämpöä ilmaan jopa niin, ettei yöllä peittoa taida tarvita.

Pientä (pinta) remonttiako tulossa?

Lievästi on mielenrauhani nyt järkkynyt.

Joskus joudun yltiöpäisen toimeliaisuuden valtaan ja rupean sellaiseen askareeseen johon ei voimat eikä aina ällikään tunnu riittävän. Joku hemmetin energiapiikki ajoi minua meisselit ynnä mut työkalut tanassa keittiön kaappien kimppuun. Siis oikeastaan vain kiinni maustekaapin ruuveihin. 

Kaapin alapuolella hellan päällä on tietenkin liesituuletin, jonka ääntä olen pitänyt häiritsevän kovana ja puhdistamisesta huolimatta olen epäillyt tehoakin. Piti sitten katsoa mikä mättää. Ruuvit oli väännetty niin upoksiin, että sain tehdä tosissani työtä niiden irrottamiseksi. Mutta kas, irtosivat lopulta ja meinasi kaappi tulla syliin. Sitten katsomaan miten tuuletin on kiinni ja irrottelemaan.

Ilmastointiputki ( vai miksi sitä tötteröä kutsutaankaan )törötti kohti yläilmoja ja sylkäisi sisuksistaan kasan männynneulasia ja kohtalaisen määrän eristevillaa. Näytti oksennukselta.

Siivoilin siinä jälkiä ja samalla suunnittelin meneväni heti huomenissa ostamaan uuden liesituulettimen. Hiljaisemman.

Varsinainen järkytys tupsahti sieltä putkesta jonkin ajan päästä. Taisin huutaakin. Lintuhan se siinä sätki. Hyi olkoon. Siis elossa vielä. Mutta ei kauan.

Tuli salamana mieleen piispa Riekkinen ja astma, johon hän virka- asunnossaan sairastui ja syyksi lehdistö kertoi ilmastointikanavaan kuolleet tipuset. Minullakin tuntui henkeä ahdistavan heti. Mitä sieltä tuutista vielä tippuisikaan?

Yörauhan turvaamiseksi kiedoin tuutin pään muoviin ja sidoin tiukasti kiinni ilmastointiteipillä. 

Piti tämäkin maanantain koettelemus kertoa. Se helpottaa.

Koetan rauhoittua, katson elokuvaa, jonka olen useammin kuin kerran nähnyt ja mainostauoilla lepuutan silmiä tuijottamalla kevään ensimmäistä tuoksuvaa orvokkikoria.

Valmista tulee pienissä erissä

Onpa ollut työteliäs viikko. Oikeissa töissä ja kotona. Pientä traboulia on ollut matkassa, mutta onpahan selvitty. Ja tämä pakkanen, se syö naista ja sen autoa.

Valmista ei ole vielä, pidetään pikku tauko ja vedetään happea hiihtolomavieraiden kanssa. Homma jatkuu sitten kun jatkuu. Uudet tapetit ovat seinillä. Vanhojen tapettien liottaminen seinistä meinasi käydä jo luonnolle, niin kovassa olivat. Maalattiin kattokin saman tien ja vaatekaappiin kävi Elegan pojat asentamassa uudet liukuovet.

Täsmällisiä veikkoja, huippupakkasesta huolimatta olivat paikalla juuri niin kuin oli sovittu eli radionkin aikamerkin mukaan aamulla 7.30 tasan. Ja homma kävi, alle tunnissa oli kaikki selvää ja vanhatkin ovet menossa mihin liekään.

Makuuhuoneeseen siirsin pikkusohvan olohuoneen puolelta ja sen tilalle kirjahyllyn makuuhuoneesta. Hyllyn siirtämiseen piti hälyttää apujoukot, ei yksin onnistunut ilman, että oven karmit olisivat lähteneet mukaan. Kiitos Iita- koira ja isäntäväki.

Jatketaan järjestelyjä...

Remppatauko

Aloitetaanpas sitten. Makuuhuoneeseen pientä pintaremonttia.

Tarvikkeita varastosta ja täydennystä Värisilmästä

Nämä kaapin ovet lähetetään Huitsin Nevadaan, viimeinkin. Aikani olen näitä katsellut ja mitta tuli täyteen. Ihan ehjät ja ihan siistit, miten raaskit vaihtaa? kysyi vaatimaton ja säästäväinen ystäväni. Ja siihen toinen, joka katsoo maailman ja elämän asioita harvemman sihdin läpi, että ei 80- lukulaisia enää tarvitse katsoa ja kärvistellä. Antaa palaa vaan.

Ei vois kuvitella miten paljon tavaraa mahtuu yhteen huoneeseen. Kirjahyllyn purkaminen eli kirjojen tyhjennys hyllyiltä oli jo projekti sinänsä. Ja se kaikki muu, apua. Kaikki ei palaa entisille paikoilleen, vanhat ovet saavat seuraa sinne Huitsin Nevadaan. Se on varma. Niin on tämä maalipurkkikin. Varma pohjamaali. Tapetit tulevat Värisilmään huomenna.

Uudet ovet

Aamupuurosta iltakaakaoon ja mitä siinä välillä ehtiikään tapahtua.

Loppiaisaamu näytti lupaavalta lepopäivältä, aamusta ainakin. Suuret ajatukset aamupuuron äärellä jalostuivat uusiin sfääreihin. Unelmat nousivat siivilleen, laskeutuivat välillä takaisin keittiön pöydän äärelle, viuhuivat sitten pitkin asuntoa. Iltapäivään mennessä en tiennyt tilaavani pikkuremonttia, en ainaskaan näin pyhäpäivänä kesken kaiken huiman haaveilun.

Mutta niinpä kävi. Makuuhuoneen kaapistoon tulee uudet ovet, liukusellaiset entisten ruskeabeessi- sävyisten 80- lukulaisten tilalle. Ja ihan "vahingossa". Asia tuli puheeksi kyläilemässä olleen kummipoikani kanssa, joka tekee töitä kalustefirmassa. Nopea mittaus ja laskutoimitus, nimet alle ja odottelemaan toimitusta. Että kävi kätevästi. Sanottakoon, ettei toki mistään harkitsemattomasta teosta ollut kysymys, pitkään on jo kaappien ovien vaihto ollut mielessä. Nyt sattui hyvä sauma.

Tuoretta uutta

Ovet uuteen kylpyhuoneeseen avautuivat oikein virallisesti. Vierailijoita oli kuin suuressa juhlassa konsanaan. Tarjoilua ei tarvinnut järjestää, onneksi. Esillä olivat aa-nelosarkin kokoiset kuvat tilanteesta ennen remppaa ja jokainen saattoi omin silmin todeta suuren muutoksen tapahtuneen oikein onnistuneesti. Myös omistaja ja rempan maksaja eli minä, on tosi tyytyväinen tulokseen. Näyttelyn/ avajaiset halusi järjestää remppafirma ja minä suostuin. Jonkinlaista lahjusta saattaa olla odotettavissa eli veikkaan lahjakorttia sopivaan liikkeeseen pienenä vaivanpalkkana. Nyt tuntuu siltä, että remontointia olisi tarvis jatkaa...uutta maalia eteisen seiniin, no helppo juttu sinänsä. Sisäkattokin maalia kaipaisi, nuhjulta näyttää. Ei niin helppo juttu. Keittiöremppaa ei tässä saumassa uskalla ajatellakaan, se siirtyy suosiolla kauas tulevaisuuteen. Vetäydyn miettimään.

Valmis

Kylpyhuone on viimeistelyä vaille valmis. Ovet avautuvat huomenna!

iiikk!

Väliaikatieto: Lähdin pariksi päiväksi koulutuspäiville ja lähtiessä riisuin kylppärin tyhjäksi. Että näytti surulliselta ja toisaalta aika kamalalta. Remppamiehet tulivat samana aamuna kun lähdin.

Kotiin on aina kiva tulla. Nytkin, vaikka eteinen oli huputettu, kylppärin laatat irrotettu ja kaikki vanha pois viety. Jäljellä oikeastaan vain kylppärin luuranko. Juoksevasta vedestä ei ollut kuin kaukainen muisto ja ilman vesivessaa pitää oppia elämään.


Sinivuokot kukkivat ovenpielessä

Hyvissä tarkkailuasemissa

kotona

ja reissussa

mielenrauhaa vaalien




vaakaihmisen hyvää sietokykyä tarvitaan, pilkettä silmäkulmaan, otetaan vastaan mitä annetaan eikä nurista. Kaikki nämä on syytä pitää kirkkaana mielessä.

Nyt se kevättalvella tilattu remontti sitten alkaa. Pyrin olemaan mahdollisimman paljon pois remonttimiesten tieltä, ajattelemaan sinisiä ajatuksia ja olemaan kärsivällinen. Kylppäri ja vessa päivitetään 2000- luvulle. Muu huusholli laahaa vielä muulla vuosikymmenellä. Jostain on alettava ja väsynyt kylppäri huusi apua jo kauan aikaa. Tiedossa siis purkua ja pölyä. Ja reissupäiviä, joiden määrän määrää mahdollisten kosteuspaikkojen kuivattaminen. Minusta ei apua näissä hommissa ole, ammattimiehet saavat hoitaa kaiken.

Aikanaan sitten valmistuu.