Lievästi on mielenrauhani nyt järkkynyt.
Joskus joudun yltiöpäisen toimeliaisuuden valtaan ja rupean sellaiseen askareeseen johon ei voimat eikä aina ällikään tunnu riittävän. Joku hemmetin energiapiikki ajoi minua meisselit ynnä mut työkalut tanassa keittiön kaappien kimppuun. Siis oikeastaan vain kiinni maustekaapin ruuveihin.
Kaapin alapuolella hellan päällä on tietenkin liesituuletin, jonka ääntä olen pitänyt häiritsevän kovana ja puhdistamisesta huolimatta olen epäillyt tehoakin. Piti sitten katsoa mikä mättää. Ruuvit oli väännetty niin upoksiin, että sain tehdä tosissani työtä niiden irrottamiseksi. Mutta kas, irtosivat lopulta ja meinasi kaappi tulla syliin. Sitten katsomaan miten tuuletin on kiinni ja irrottelemaan.
Ilmastointiputki ( vai miksi sitä tötteröä kutsutaankaan )törötti kohti yläilmoja ja sylkäisi sisuksistaan kasan männynneulasia ja kohtalaisen määrän eristevillaa. Näytti oksennukselta.
Siivoilin siinä jälkiä ja samalla suunnittelin meneväni heti huomenissa ostamaan uuden liesituulettimen. Hiljaisemman.
Varsinainen järkytys tupsahti sieltä putkesta jonkin ajan päästä. Taisin huutaakin. Lintuhan se siinä sätki. Hyi olkoon. Siis elossa vielä. Mutta ei kauan.
Tuli salamana mieleen piispa Riekkinen ja astma, johon hän virka- asunnossaan sairastui ja syyksi lehdistö kertoi ilmastointikanavaan kuolleet tipuset. Minullakin tuntui henkeä ahdistavan heti. Mitä sieltä tuutista vielä tippuisikaan?
Yörauhan turvaamiseksi kiedoin tuutin pään muoviin ja sidoin tiukasti kiinni ilmastointiteipillä.
Piti tämäkin maanantain koettelemus kertoa. Se helpottaa.
Koetan rauhoittua, katson elokuvaa, jonka olen useammin kuin kerran nähnyt ja mainostauoilla lepuutan silmiä tuijottamalla kevään ensimmäistä tuoksuvaa orvokkikoria.
Sillälailla! Reipasta touhua, siitä se kevätremppa lähtee.
VastaaPoistaMarja