Puoliltapäivin nälkä juoksutti minua sankassa lumiräntäsateessa kohti Kaken baaria. Kengät kastuivat kun mahdollisuuksia väistellä kookkaita lätäköitä kylän raitilla ei ollut. Isoa lammikkoa koko pääväylä.
Sen verran vakioviikkokävijä jo olen, että minulle annettiin euro alennusta annoksesta. Vau!
Ruskea kastike maistui mummolalle, ruoka oli kuumaa, maukasta ja tällä kertaa yllärinä herne- maissi- paprikaa ripaus lautasen reunalla. Oli ainakin väri- iloa, en sitä sekoitusta erityisemmin himoitse.
Emäntä, rouva Kake, toi tarjottimella ruuan salin puolelle.
Siellä aterioivat kunnanviraston työntekijät, taisin aiemminkin jo mainita. Muut hörppivät kahvinsa ja lusikoivat ruokansa pitkässä pöydässä karvalakkipuolella.
Tarjottimen kera sain selattavaksi uuden Kotilieden. Rouva Kaken mielestä näytin siltä, että saattaisin haluta silmäillä kyseistä lehteä.
Söin, selasin lehteä ja kuuntelin mielenkiintoisia keskusteluja pitkän pöydän puolelta. Kanssasyöjäni kuunteli myös ja totesi, ettei täällä puolella kukaan noin hyviä juttuja kerro. Ollaan niin virkaihmisiä että puhutaan lähinnä ilmoista, kauppakäynnistä, jotain neutraalia juttua mm. lasten harrastuksista ja siitä, että olipa hyvä kun ei vaihdettu vielä kesärenkaita.
Ei muuten ole jukeboxia Kaken baarissa.
Mukava olisi kuunnella juttuja vaikkapa D. Bowien -70 luvulta laulavan taustalla.
VastaaPoista