Lian monta pyhäpäivää alkoi tuntua ruodossa. Liikaa syötävää ja juotavaa olin varannut kaappiin. Kukaan ei käskenyt kaikkea syömään. Söin ja join ihan käskemättä.
Varhaisheränneenä tänä aamuna ja peiliin katsottuani ymmärsin mm. tuorekurkun sekä sisäisen että ulkoisen merkityksen. Siis lisää vihreää lautaselle, ylimääräiset kurkkuviipaleet silmien päälle ja sohvalle joksikin aikaa huokailemaan. Saman asian taitaisi ajaa ylimääräisestä nesteestä puristetut kylmät teepussit mikäli kurkku olisi loppu. Naistenlehdissä suositellaan myös jääkaapissa/pakasteessa yöpyneitä ruokalusikoita. Jälkimmäinen tuntuu minusta vastenmieliseltä. Otin kurkkuviipaleet. Myöhemmin kävelin reipasta vauhtia ylläpitäen pitkähkön lenkin, tuntui hyvältä. Kotiin päästyä oli pikaista asiaa toiletin puolelle.
Iltapäivällä poseerasin valokuvissa kummilapsen kanssa. Kamerassa oli varmasti vääränlaiset asetukset tai kuvaaja ei osannut hommaansa koska silmäni olivat kaikesta nähdystä vaivasta huolimatta epävalokuvaukselliset. Kummilapsi oli erittäin sirkeäsilmäinen ja kuvauksellinen. Onneksi kuvia voi rajata. Ei ennenvanhaankaan kaikissa kuvissa kaikkien kuvattavien päitä aina saatu mahtumaan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti