Ihana, aurinkoinen kävelyretki. Musiikki soi nappuloista korvissa ja mieli oli korkealla, askel musiikin tahtiin. Tuli hiki.
Matkalla tapasin koiraystäväni, joka tarkkaili elämänmenoa pienen matkan päässä kotoaan. Tervehti minua iloisesti, haukahteli ja lähti viipottamaan kotia kohti. Kääntyi välillä katsomaan, palasi vierelleni varmistaen, että tulen perässä. Kotipihalla paistateltiin päivää hetken yhdessä. Häikäisi kovasti. Minulla oli aurinkolasit, joita hangella istuskelija selvästi kadehti.
Isäntäväen kanssa vaihdoin pikaisia kuulumisia ja jatkoin askeltamista kohti omaa kotikoloa. Kameran kaivelin taskusta muutaman kerran matkan varrella ikuistaakseni huhtikuun maisemaa, vanhoja taloja ja portteja. Etenkin portit kuuluvat suosikkeihini.
Tuntemattomasta syystä en onnistunut liittämään tähän muita kuvia kuin tuon potretin silmiään siristelevästä nelijalkaisesta.
Olkoon sitten näin. Vian täytyy olla kaukaisemmissa yhteyksissä kuin omien korvieni välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti