Pari päivää arkea piilossa tekee ihmeitä. Henki kulkee taas paremmin. Mukava oli katsella kahvilan ikkunalasin läpi omassa arjessaan kiirehtiviä ihmisiä ja mielikuvitella kuka kukin on, menossa vai tulossa. Mistä ja minne.
Minä vaan join kahvia, kuuntelin mieluisaa musiikkia ja selailin laiskasti 70- luvun sisustuslehteä. Niitä oli luettavaksi tarjolla matkalaukussa ovipielessä. Oli lämmintä. Kiertelin takki auki kiireettä kaupungin puistoissa ja nuuhkin kevättä. Seuraavalla matkalla tässäkin kaupungissa on jo kesä.
Viehättävän näköinen kahvila.
VastaaPoistaYhdyn edelliseen. Pysähtynyttä aikaa ja kauneutta tarvitaan ympärille.
VastaaPoista