Paluu kesään

Kävelyllä joen rannassa

kohti Tuomiokirkkoa, Turussa siis ollaan

Taas kerran pysähdyn Kaarina Maununtyttären viimeisen leposijan äärelle. Kaarina oli Ruotsin kuninkaan Erik XIV:n puoliso. Historiasta innostuneena Kaarinankin tarina kiehtoo. Viime vuonna joulumarkkinoille ilmestynyt kirja Kolmen kuun kuningatar kertoo Kaarinasta ja hänen elämästään hovissa sekä eristyksen ajasta Turun linnassa. Leskivuotensa Kaarina eli Liuksialan kartanossa Kangasalla ja kuoli siellä 13.9.1612.

Kahisivatko Katarina Jagellonican hameen helmat kirkon käytävällä? Mitä todennäköisimmin. Turkuun Katarina saapui miehensä Suomen herttua Juhanan kanssa jouluna 1562 ja asettui asumaan Turun linnaan.

Kynttilä ja rukous. Jokaisella oma huokaus tai toive. Minä lähetin sekä hiljaisen tervehdyksen että rukouksen siskolle rapakon taa.

Kävelykierros jatkuu. Aura- joen rannassa on lähes keski- eurooppalainen tunnelma

Krassi ja kurpitsa

Kesäkurpitsaveneet:

2 kesäkurpitsaa

Jauhelihatäyte:

1 pkt (170 g) Amerikan pekonia
1 rs (400 g) Pirkka naudan jauhelihaa
3 dl Pirkka sipulikuutioita (pakaste) tai
n. 150 g sipulia hienonnettuna
kesäkurpitsan sisustaa
1 dl (50 g) Pirkka emmental-mozzarellajuustoraastetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
n. 2 rkl yrttejä hienonnettuna (basilikaa,
timjamia, meiramia)
1 tlk (200 g) Pirkka aurinkokuivattuja tomaatteja
Pinnalle 2 dl (100 g)
juustoraastetta

1. Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa kahtia. Koverra puolikkaiden sisus lusikalla. Hienonna sisus täytettä varten. Keitä kurpitsaveneitä noin 1 minuutti runsaassa, suolalla maustetussa vedessä. Valuta kesäkurpitsat.

2. Suikaloi pekoni ja ruskista paistokasarissa. Lisää pannulle jauheliha ja sipuli ruskistumaan. Lisää kesäkurpitsojen sisus ja hauduta noin 5 minuuttia. Hienonna valutetut aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita ne sekä juustoraaste täytteen joukkoon. Mausta seos ja tarkista maku.

3. Jaa täyte kurpitsanpuolikkaiden koloihin. Ripottele päälle juustoraaste. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoa lisäksi leipää.

Ohje on Pirkasta ja televisiossakin esitetty 28.5.10

Mullapa ei ollut aurinkokuivattuja tomaatteja, heittelin joukkoon tuoreita pilkottuja tomaatteja. Hyvin nekin kävi.

Vispipuuro

Vispipuuroa teki kovasti mieli kun metsälenkillä näin puolukoiden kylkien jo lupaavasti punertavan. Ei vielä poimimiskypsiä, odotellaan kaikessa rauhassa. Puuron tein punaherukoista kotiin palattua. Alla oleva resepti ei ole omani, mutta se on mun mielestä niin hauska, että muutkin saavat sen lukea. Minä kyllä vatkaan puuron vasta sen jäähdyttyä, mutta kukin tavallaan.

Löytyy Kotikokki.net, reseptit>ruokaohje: vispipuuro. Tekijän nimimerkki on kkr. Mainittakoon, että laktoosi- intolerantikoille toki löytyy vaihtoehtoja.

Puuroaineet: tulee 4 annosta

1/2 l puolukoita
1 l vettä
2 dl sokeria
2dl mannaryynejä

Esivalmistelut:

Kaiva komeron/vintin/varaston kätköistä kumisaappaat ja vedenkestävät asusteet (mielellään punaiset, näkyvät metsällä, hirviä varten).

Lähde mahdollisimman hiljaa ja aikaisin, etteivät naapurisi näe sinua.

Etsi metsä, missä et taatusti törmää tuttuihisi, ota etukäteen selvää, missä he käyvät.

Ole metsässä näköyhteydessä autoon, tai kulkuvälineeseen, jolla tulit.

Puut näyttävät kaikki samannäköisiltä.

Ota varmuuden vuoksi puhelin ja nagivaattori, koskaan ei voi olla liian varovainen. Yksi litra puolukoita riittää vallan mainiosti, saat tehtyä puuron toisenkin kerran.

Palaa kotiin hissuksiin.

Ohje:

Kaada litra vettä kattilaan sekä 1/2 litraa juuri keräämiäsi puolukoita joukkoon. Anna kiehua kunnes puolukat ovat hajonneet, noin 10-20 minuuttia.
Sillävälin, ehdit piilottamaan kumisaappaasi ja muut varusteesi hyvin, odottamaan ensi vuosikymmentä.
Kun puolukat ovat hajonneet, lisää mannaryynit, koko ajan vispaten. Vispaa jauhot kunnolla joukkoon. Anna hautua 10-15 minuuttia.
Ota kattila hellalta ja ala vispaamaan puuroa oman mielesi ja kuntosi mukaan. Et saa siitä kuitenkaan yhtä vaaleaa, kuin kaupasta ostettu vastaava sötkötys.
Nauti puuro sokerin kera tai sellaisenaan, maitoa voivat lisätä, sellaiset hyväkkäät, joilla ei ole laktoosi-intoleranssioireita maidon suhteen.

Laukku

Tämä kukka minulle ensi kesänä. Nimestä ei tietoakaan. Sopi vanhaan puutalomiljööseen paremmin kuin nenä päähän. Upean hehkuvan värinen auringonpaisteessa, kuva ei sille valitettavasti kunnolla oikeutta tee.

Ihan loman loppumetreillä kävin vanhassa puutalomiljöössä, jossa oli kirppari. Koko korttelin väki oli asiassa mukana. Pihoilla soi 50- luvun musiikki ja ihmiset joivat kahvia, mehua ja söivät vohveleita, voileipiä, juuri paistettuja munkkeja. Pöydät aseteltu puuvanhuksen varjoon, oli hellepäivä. Viehkoja pihapiirejä, mukavia yhteisiä grilli- ja kahvittelupaikkoja, lapsille leikkipaikkoja. Sireeniaitoja, vanhoja puita varjostamassa pahimmalta paahteelta. Menneen ajan kosketusta.

Me juotiin mehut ja syötiin ihan älyttömän mehevät munkit. Sokeri jäi suupieliin ja ystävätär kuljeskeli vielä pitkään sokerinaarmu poskessa.

Kuva jäi ottamatta nuorista yrittäjistä. Tytöt olivat oikealla kierrätysasialla, tekivät koruja mm. vanhoista vetoketjuista, hakasista, hakaneuloista jne.

Kannattaa katsoa kuvia tuotteista osoitteessa

http://www.idmadesign.net.tf/

Luumupuu portaitten vieressä, viittä vaille kypsiä hedelmiä teki mieli maistaa.

Kaikenlaista oli viehättävän tunnelman lisäksi tarjolla. Kirjoituspöytäkin, mutta se ei olisi mahtunut minulle kyytiin. Hetken harmitti. Olisihan sitä keino kuljetukseen löytynyt, mutta jostain olisi pitänyt luopua ensin, jotta pöytä olisi mahtunut kotiin. Päässä raksutti kovasti. Sinne se kuitenkin jäi jonkun toisen löydettäväksi.
Mutta matkalaukku löytyi ja se oli pakko ostaa, todella edullisesti. Vanha on, ei rouva myyjäkään osannut sanoa tarkempaa ikää. Puuta on kuoret, nahkaa päällä, lukko toimii. Laukku löytyi aivan kierroksen alkumetreillä joten raahasin laukkua urhoollisesti usean tunnin ajan mukana. Painoi PALJON. Lähes joka kerran kun laskin sen maahan ja katselin pöytien antia oli joku kysymässä, että onko laukku myytävänä ja paljonko maksaa.
En myynyt kenellekään. Laukku tulee mun eteiseen, siitä, mitä siellä säilytetään, en vielä osaa sanoa.

Luonnon antimia

Vadelmia alkuviikolta, näyttää siellä kierivän vielä yksi vattumatokin kuvan yläreunassa. Viinimarjoja sain kerätä tänään.

Itselläni ei marjapensaita pihalla ole, mutta ystävällä pensaat puskivat marjoja yli perheen oman tarpeen.

Marjarupeaman päätteeksi vielä pyrähdys metsään. Kantarellit pannulle niin tänään kuin huomennakin. Taitaa saaliista riittää vielä ylihuomiseksikin.

Loppuilta kuluu mukavasti marjojen ja sienien jatkokäsittelyssä. Asiaa valitettavasti mutkistaa huomenna alkava työ. Loma oli sitten tässä!! Voihan harmi!

Kirkkaassa vedessä

Ilmoja on pidellyt. Viime viikkokin tuli hikoiltua kunnolla. Kaakkoisessa Suomessa, missä muistomatkailin siskon kanssa, oli polttavan kuumaa. Sama hikoilu jatkui siirryttäessä Turun seutuville. Vielä jokunen päivä reissuilua edessä. Ei valiteta ilmoista eikä mistään muustakaan.

Lomaa vielä

Kesällä ei tässä mökissä verhoja tarvita. Ruusupapu kasvaa nopsaan ja peittää ikkunan. Suloiset ja viileät päiväunet on taattu, sillä aurinko ei paista kamariin ennen iltaa.

Rantapyyhe muistutti lomamatkasta, jonka vuosia sitten tein Mallorcalle. Kotomaassa vihmoi vettä hermostumiseen saakka ja näytti uhkaavasti siltä, että auringonvalon varastointi uhkasi jäädä runsaasti alle minimin. Eikun matkaa varaamaan. Moni muukin oli hermostunut sateisiin päiviin, tunkua etelän maille oli. Saatiin sitten paikat Mallorcalle ja Finnair liihotti meidät sinne. Olihan siellä ihana kesä ja Magic Island, mutta kuinka ollakaan, niin oli samalla viikolla Suomessakin. Se oli sitä tuuria. Tänä kesänä Magic Island muuttui nimeksi Magic Finland.

Monella tavalla helteen kourissa piti itseään koettaa viilentää. Säännöllinen pulahtaminen veteen auttoi hetkeksi, varjossa oleilu ajoittain koettiin varsin viisaaksi. Oi ihana joulukuu laiturilukemisena ei myöskään ollut huono juttu. Viileä olo ei varsinaisesti tullut muuta kuin mielikuvituksessa. Haloo, jouluun ei todellakaan ole pitkästi. Pitäisikö jo ruveta valmistautumaan? Hahhaa, no jos ei kuitenkaan vielä. Kesää riittää vielä. Harmi vaan, että lomaa ei riitä. Vastahan tässä pääsee alkuun. On se niin väärin!

Kukka viilennettiin ja elvytettiin laittamalla komistus koreineen päivineen rantaveteen.