Älä lumi sula

Mieluummin maa valkoisena kuin synkän sohjoisena ja pimeänä. Talvi ei yllättänyt minua, talvirenkaat vaihtuivat autoon nappiaikaan. Talvitakit ripustautuivat eteiseen ja kengät asettuivat naulakon alle. Täydellinen ajoitus sanoisin.

Sen sijaan kukkasipulit jäivät pussiin terassin nurkkaan. Joka päivä ajattelin, että ehtiihän sitä vielä. En ehtinyt.

Onpahan myyrillä vähemmän tuhottavaa, jos uskaltavat enää tälle tontille tulla. Se inisevä ja värisevä syyspuolella ostettu myyränkarkotin vikisee vieläkin hangen alla. Ehkä kiskon sen sieltä talteen ennenkuin patterit loppuvat. Ehkä en.

Havuja, p--kele

 Ovipielen ja ikkunapenkkien ruukkuistutusten somisteeksi piti hakea lisuketta. Mikäs oli retkeillä kauniissa ja lämpimässä säässä. Ensin piti tarpoa pätkä metsäautotien pohjaa ja sitten puikahtaa tulvivan ojan yli sammaleiseen maastoon. Polun pätkää jonkin matkaa ja sitten oli välteltävä tekemästä muussia suppilovahveromatosta. Otettiin vain suurimmat kyytiin ja venytettiin askelta pienimpien yli. 

Sammalen peittämät lahot puunrungot sekä salakivet olivat liukkaita kumisaappaan alla ja pari kertaa tasapaino oli koetuksella. Muutaman suuren kuusen alimpien sulkamaisten oksien alitus kysyi nöyryyttä. Uudelleen vanhan tien pohjaa ja nousu kalliolle. Ja sitten uudelleen metsään. 

Taas suurimmat suppikset kyytiin. Isoon pussiin kerättiin koristeita, sammalta ja jäkälää, havuja ja mustikanvarpuja. Maanomistajan luvalla tietysti.

Tulomatkalla poikkesin metsätamineissa kauppaan hakemaan kermaa ja muuta tykötarvetta sienipiirakkaa varten. Kassajonossa takana jonottava puolituttu virnisteli ja kysyi mistä olin tulossa. Pipossa kuulemma roikkui muutamia havuja ja runsaasti neulasia. Saappaan varressa pilkotti lisää samaa lajia.

Mindfulness

Umpipimeässä aamussa, taivaalta syöksyviä vesimassoja uhmaten syöksyin postilaatikolle ilman sateenvarjon turvaa. Kuvittelin, että kun oikein pikajuoksuksi laittaa niin ei ehdi kastua. Väärin. Vettä tuli niin paljon niskaan, ettei askelnopeudella ollut mitään merkitystä. Katalasti vettä oli kertynyt reitille sen verran että toinen yöpaidan alta vilkkuva kinttu kastui nilkkaa myöten. Eteisessä olisi tietysti ollut kumisaappaatkin.

Siitä se sitten lähti.

Harmitti, ketutti ja muuta samanlaista. Autoilin siinä hiivatinmoisessa sateessa työpaikalleni 60km päähän.

Työhuoneesta oli hävinnyt lämpö, asteita 17 plussan puolella. Yhtä ja toista murhetta ja stressin aihetta ilmaantui pitkin päivää. Nenä alkoi vuotaa ja aivastutti. Autoilin kotiin 60km päähän, satoi kaatamalla edelleen.

Nyt tarvittiin mindfulnessia tyynnyttämään rasittunut mieli ja keho.

Aloitin olemalla tietoisesti hetkessä, ( sitä kai se mindfulness tarkoittaa ) kylpyhuoneessa villasukat jalassa. Lämmitin varpaitani seisomalla siinä kohtaa missä lattialämmitys eniten hehkuttaa.

Keskityin perunan ja porkkanan pilkkomiseen kun varpaat olivat lämmenneet. Tuijotin kiehuvaa keittoa ja välillä maistelin.

Taikinoin marjapiirakan uuniin ja välillä kävin tuijottamassa josko reunat ruskistuvat liikaa.

Luultavasti näillä toimilla keho sai viestin ettei kannata enää stressata. Kemiallisia apuja ei kuulemma olisi hyvä käyttää stressin poistoon.

Mutta flunssan pelossa aloitin virallisen glögikauden. Kaukoviisaasti olin jo käynyt hankkimassa pullot kaappiin. Menköön nyt toinenkin lasillinen ehkä kolmaskin.

 Ikkunalaudalla näemmä chilipaprikat alkavat olla syötävässä kuosissa. Tomaattiressut eivät punerru enää.

Sadetta ja myrskyä

Aamu ei meinannut valjeta ollenkaan tänään. Harmaata, myrskyistä ja lopulta kovaa sadetta. Olosuhteita uhmaten olin ystävän kanssa metsässä haukkaamassa happea ja tuulettamassa päätä. Pian tulee taas aika, jolloin metsässä ei jalan pääse liikkumaan. Nyt on siis otettava kaikki irti. Irti sananmukaisesti, suppilovahveroilta ei voi välttyä jos vähääkään katselee minne astuu. Sienikiintiö on ylitetty tänäkin syksynä.

Sade yltyi iltapäivällä rankaksi. Tuulen tuiverrusta, aaltojen myllerrystä ja vesipisaroita ikkunassa katselimme höyryävä kahvikuppi yhdessä ja kanelikierrepulla toisessa kädessä.

Kahvinkeittäjä oli tavannut äskettäin yhteisen tuttavan, josta ei aikoihin oltu kuultu mitään.

Nyt kuului. On kuulemma jo vuosia asustanut Espanjassa, työskentelee kiinteistöalalla ja vuokraa asuntoja lomalaisille.

Siinä sitä istuttiin pitkissä mietteissä. Sadetamineet roikkuivat naulakossa, villasukat lämmittivät jalassa. Minä ajattelin itseni kävelemään 27 asteen lämmössä sandaalit jalassa, pikkumekko päällä, aurinkolasit silmillä, mieli huolettomana kohti mukavaa vuokrattua loma- asuntoa, jossa ilmastointi on säädetty miellyttävälle tasolle. Sopisi siellä nauttia virvokkeita ja lepäillä. Illemmalla voisi istua kattoterassilla ja rupatella iloisesti matkaseuralaisen kanssa.

Yhteinen huokaus herätti meidät haaveista. Kerättiin kamppeet, lukittiin mökin ovi ja kaasutettiin kotiin.

Valokranssi ikkunaan

On niiiin pimeää, märkää, ankeaa.

Aikaista tai ei, keittiön ikkunassa on nyt ripustettuna tämän kauden ensimmäinen valokranssi. Lahjaksi äskettäin saatu. Heti tuli mukavampi olo. 

Kynttilöitä olen sytytellyt joka puolelle paitsi tunnelman myös sen takia, että kynttilävarastoni vähän hupenisi. Paras kynttilänpolttokausi alkaa olla juuri nyt.

Koetan vielä himmailla muitten tunnelmavalojen kanssa.

Markkinat

Kuopion tori on edelleen muutostöiden vallassa. Valmista luvataan ensi kesäksi. Osatorilla oli markkinat. Väkeä näytti olevan runsaasti kiertelemässä kojuja joillakin jo markkinarinkelit kainalossa. Minua ei markkinakrääsä kiinnostanut kunhan päämäärättömästi kävelin kuunnellen puheensorinaa ja nauttien lämpimästä päivästä. Tuntui oudolta olla markkinoilla paikassa, jossa markkinat ennen pidettiin tammikuussa pahimpien pakkasten aikaan. 

Lapsena siellä käytiin vanhempien kanssa myöhään iltapäivällä ehkä alkuillastakin. Pimeys ja markkinaohjelma erilaisine äänineen tuntui jännittävältä. Oli musiikkia, Helppo- Heikin loputon puheentulva, höyryävää hengitystä, makkaran tuoksua ja strip-tease teltta. Sen ohi äiti vei minut nopeasti kädestä tiukasti puristaen. Isä jäi meistä jälkeen. 

Perinteisesti sain kuminauhan päässä keikkuvan värikkään markkinapallon, värikynät ja paperia. Rinkeli ostettiin kotiin vietäväksi. Lumi narskui punaisten huopatossujeni alla, tossujen varren suussa oli keltainen koristeommel.

Markkinarinkeli ei enää vuosikymmeniin ole minulle maistunut. Torin välittömässä läheisyydessä on lempikahvilani, jonne suunnistin kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan herkkuja. Kahvia ja rapeaa omenapiirakkaa runsaalla kermavaahdolla.