Mindfulness

Umpipimeässä aamussa, taivaalta syöksyviä vesimassoja uhmaten syöksyin postilaatikolle ilman sateenvarjon turvaa. Kuvittelin, että kun oikein pikajuoksuksi laittaa niin ei ehdi kastua. Väärin. Vettä tuli niin paljon niskaan, ettei askelnopeudella ollut mitään merkitystä. Katalasti vettä oli kertynyt reitille sen verran että toinen yöpaidan alta vilkkuva kinttu kastui nilkkaa myöten. Eteisessä olisi tietysti ollut kumisaappaatkin.

Siitä se sitten lähti.

Harmitti, ketutti ja muuta samanlaista. Autoilin siinä hiivatinmoisessa sateessa työpaikalleni 60km päähän.

Työhuoneesta oli hävinnyt lämpö, asteita 17 plussan puolella. Yhtä ja toista murhetta ja stressin aihetta ilmaantui pitkin päivää. Nenä alkoi vuotaa ja aivastutti. Autoilin kotiin 60km päähän, satoi kaatamalla edelleen.

Nyt tarvittiin mindfulnessia tyynnyttämään rasittunut mieli ja keho.

Aloitin olemalla tietoisesti hetkessä, ( sitä kai se mindfulness tarkoittaa ) kylpyhuoneessa villasukat jalassa. Lämmitin varpaitani seisomalla siinä kohtaa missä lattialämmitys eniten hehkuttaa.

Keskityin perunan ja porkkanan pilkkomiseen kun varpaat olivat lämmenneet. Tuijotin kiehuvaa keittoa ja välillä maistelin.

Taikinoin marjapiirakan uuniin ja välillä kävin tuijottamassa josko reunat ruskistuvat liikaa.

Luultavasti näillä toimilla keho sai viestin ettei kannata enää stressata. Kemiallisia apuja ei kuulemma olisi hyvä käyttää stressin poistoon.

Mutta flunssan pelossa aloitin virallisen glögikauden. Kaukoviisaasti olin jo käynyt hankkimassa pullot kaappiin. Menköön nyt toinenkin lasillinen ehkä kolmaskin.

 Ikkunalaudalla näemmä chilipaprikat alkavat olla syötävässä kuosissa. Tomaattiressut eivät punerru enää.