Ovipielen ja ikkunapenkkien ruukkuistutusten somisteeksi piti hakea lisuketta. Mikäs oli retkeillä kauniissa ja lämpimässä säässä. Ensin piti tarpoa pätkä metsäautotien pohjaa ja sitten puikahtaa tulvivan ojan yli sammaleiseen maastoon. Polun pätkää jonkin matkaa ja sitten oli välteltävä tekemästä muussia suppilovahveromatosta. Otettiin vain suurimmat kyytiin ja venytettiin askelta pienimpien yli.
Sammalen peittämät lahot puunrungot sekä salakivet olivat liukkaita kumisaappaan alla ja pari kertaa tasapaino oli koetuksella. Muutaman suuren kuusen alimpien sulkamaisten oksien alitus kysyi nöyryyttä. Uudelleen vanhan tien pohjaa ja nousu kalliolle. Ja sitten uudelleen metsään.
Taas suurimmat suppikset kyytiin. Isoon pussiin kerättiin koristeita, sammalta ja jäkälää, havuja ja mustikanvarpuja. Maanomistajan luvalla tietysti.
Tulomatkalla poikkesin metsätamineissa kauppaan hakemaan kermaa ja muuta tykötarvetta sienipiirakkaa varten. Kassajonossa takana jonottava puolituttu virnisteli ja kysyi mistä olin tulossa. Pipossa kuulemma roikkui muutamia havuja ja runsaasti neulasia. Saappaan varressa pilkotti lisää samaa lajia.
Onnistuneet kuvat!
VastaaPoistaHieno kuva ojasta, kerroksellinen ja metsä peilautuu kauniisti!
VastaaPoistaHieno kokemus, upeat kuvat ja tuoksut havuineen!
PoistaMetsästä saa niin paljon kaikenlaisia koristeita mukaansa kun vaan viitsii. Ei maksa mitään ja saa raitista ilmaa samalla.
VastaaPoistaMarja