Aamu ei meinannut valjeta ollenkaan tänään. Harmaata, myrskyistä ja lopulta kovaa sadetta. Olosuhteita uhmaten olin ystävän kanssa metsässä haukkaamassa happea ja tuulettamassa päätä. Pian tulee taas aika, jolloin metsässä ei jalan pääse liikkumaan. Nyt on siis otettava kaikki irti. Irti sananmukaisesti, suppilovahveroilta ei voi välttyä jos vähääkään katselee minne astuu. Sienikiintiö on ylitetty tänäkin syksynä.
Sade yltyi iltapäivällä rankaksi. Tuulen tuiverrusta, aaltojen myllerrystä ja vesipisaroita ikkunassa katselimme höyryävä kahvikuppi yhdessä ja kanelikierrepulla toisessa kädessä.
Kahvinkeittäjä oli tavannut äskettäin yhteisen tuttavan, josta ei aikoihin oltu kuultu mitään.
Nyt kuului. On kuulemma jo vuosia asustanut Espanjassa, työskentelee kiinteistöalalla ja vuokraa asuntoja lomalaisille.
Siinä sitä istuttiin pitkissä mietteissä. Sadetamineet roikkuivat naulakossa, villasukat lämmittivät jalassa. Minä ajattelin itseni kävelemään 27 asteen lämmössä sandaalit jalassa, pikkumekko päällä, aurinkolasit silmillä, mieli huolettomana kohti mukavaa vuokrattua loma- asuntoa, jossa ilmastointi on säädetty miellyttävälle tasolle. Sopisi siellä nauttia virvokkeita ja lepäillä. Illemmalla voisi istua kattoterassilla ja rupatella iloisesti matkaseuralaisen kanssa.
Yhteinen huokaus herätti meidät haaveista. Kerättiin kamppeet, lukittiin mökin ovi ja kaasutettiin kotiin.
Täällä oli perjantaina tuollainen ilma, mutta eilen oli mitä kaunein syyssää...auriko paistoi ja oli lämmintä.
VastaaPoistaAurikoa saadaan tänäänkin...:)