Viime hetkellä

Raahasin talvirenkaat varastosta odottamaan huomista renkaanvaihtoa.

Ahkeroin pikkuisella pihallani ja tyhjensin viimeisetkin kukkaruukut paleltuneista kukista ja ravinteista loppuunimetystä mullasta ja haravoin. Leikkasin ruusupuskan maan tasalle. Kasvaa keväällä jos kasvaa. Sain piikkejä sormiin vaikka oli työhanskat kädessä.

Viimeistä lehtikuormaa kipatessa metsän reunaan alkoi taivaalta tihuuttaa valkoisia hiutaleita. Naapuri kutsui kahville. Ulkona lumisade sakeni, pöydällä paloi iltapäivän harmaudessa kynttilä ja kahvi oli kaadettu Paratiisi- kuppeihin.

Pikainen kesä

Voiko parempaa olla?

Pihalla, tuijottamisharrastuksen parissa jälleen. Nyppimistä siinä ohessa tasaiseen ja rauhalliseen tahtiin. Vuohenputket kasvavat kiusalla yhdessä yössä uudelleen. Samaa tekee ruoho. Ystäväni oli tehnyt vuohenputkipestoa, raaka- ainetta ainakin on riittävästi. Sanoi, ettei ollut hassumpaa syötävää. 

En tykkää, että kaikki pihan kukat pöllähtävät kukkimaan samaan aikaan. Jotain rajaa pitäisi olla. 

Sireeni, pihlaja, pioni, unikko, kahdet keltaiset joiden nimeä en muista ja ukonhattukin nupulla. Ja muutama muukin. Mitä meille jää kesäksi? 

Pikakesä. Lomaankin on vielä aikaa vaan ei kovin kauan. Toivottavasti hellettä piisaa heinäkuullekin.

Vapaita päiviä

Muutaman päivän vapaa on edessä. Tunnit on tienattu kiireisempänä aikana, joten nyt on aika tasoittaa. Paras vapaapäivä on ensimmäinen jolloin voi suunnitella ja odottaa mukavia asioita. Loput päivät menevätkin omalla painollaan ja nopeasti.

Nyt ei mennyt ensimmäinen päivä ihan putkeen. Päänsärkyä parantelin pitkälle iltapäivään ja kärvistelin makuuasennossa viileässä makuuhuoneessa. Ulkona paistoi päivä juuri niin kuin sen olin toivonut vapaapäivänä paistavan. Pihatöihin pitäisi päästä.

Naapuritontilta kuului haravan rapsutusta, kovaa ja vielä kovempaa puhetta rouvien vaihtaessa puutarhavinkkejä ja ihastelevia lausuntoja kukkapenkkien tulevasta loistosta.

Tilapäisesti virkosin syömään ja lukemaan artikkelia lehtokotiloiden torjumisesta. Syöminen tai ajatus pihan valtaavista lehtokotilolaumoista uuvutti jälleen unten maille.

Hiukan ennen kaupan oven sulkeutumista kävin ostamassa runkoruusun. Ei kai ne lehtokotilot liukasta kukkapurkin reunaa nouse syömään tätä ihanuutta? Ansat viritän pihalle ja silmä kovana tulen vahtimaan tonttia iltaisin.

Lehdellä sanottiin, että hyvin valmistettuna puhtaat lehtokotilot ovat syötäviä. Niin varmaan, ei houkuta.

Nyt grillataan jo

 Pakkohan ne ensimmäiset orvokit oli ottaa kaupasta mukaan. Joka vuosi näemmä vaan aikaisemmin kuin edellisenä keväänä. Eilisessä vesisateessa ne hiukan kärsivät mutta virkoontuivat vietettyään yön sisällä. Aamulla olohuoneessa leijui hento orvokin tuoksu, niin tuntui kesäiseltä.

Kesäaika alkaa jo olla hahmollaan. Viisi viikkoa olen kesälomaa toivonut ja nyt mietin mahtaako tuo aika riittää lepoon, matkailuun, vetelehtimiseen, lueskeluun, sukulointiin, terassielämään, lavatansseihin ja ja...Nyt pitää jo jarrutella ja antaa ajan kulua. Vietetään tämä kevätkausi ensin ilman suurempia suunnitelmia.

Kotiterassin grillikauden avasin paksuun villatakkiin kääriytyneenä. Ihan huvikseni vaan. Yleensä ensimmäiset pihvit poltetaan vasta vapun tienoilla. Hyvinhän se sähkögrilli toimi vaikka oli talvehtinut terassin nurkassa ilman erityistä suojaa. Herkkupihvit lisukkeineen söin sitten sisällä.

Alimmainen kuva ei ole omalta terassilta vaan tuolta läheiseltä leirintäalueelta. Yksinäinen asuntovaunu  nökötti siellä lumen ja erilaisten tarvikkeiden ympäröimänä. Taisi talvi yllättää. Kuvassa näkyvän kaasugrillin ja pöytä- tuolit- hässäkän lisäksi ulkoilemaan olivat jääneet myös perinteinen pallogrilli ja sähköinen serkkunsa. Kyllä tuosta passaa kesäleireily aloittaa. Kaikki grillit vaan kuumaksi ja oluet kylmiksi.

Älä lumi sula

Mieluummin maa valkoisena kuin synkän sohjoisena ja pimeänä. Talvi ei yllättänyt minua, talvirenkaat vaihtuivat autoon nappiaikaan. Talvitakit ripustautuivat eteiseen ja kengät asettuivat naulakon alle. Täydellinen ajoitus sanoisin.

Sen sijaan kukkasipulit jäivät pussiin terassin nurkkaan. Joka päivä ajattelin, että ehtiihän sitä vielä. En ehtinyt.

Onpahan myyrillä vähemmän tuhottavaa, jos uskaltavat enää tälle tontille tulla. Se inisevä ja värisevä syyspuolella ostettu myyränkarkotin vikisee vieläkin hangen alla. Ehkä kiskon sen sieltä talteen ennenkuin patterit loppuvat. Ehkä en.

Kirje

Hyvä Myyrä Matikainen!

Kiitos kaikista niistä vuosista joina et ole sukukuntasi kanssa pörrännyt pihallani perennoiden ja sipulikukkien kimpussa. 

Kukat ja pensaat ovat saaneet rönsytä ja vallata tilaa joka puolelle. En ole ollut kovin ahkera istutuksia hoitamaan, hädin tuskin olen muistanut kastelupuolen ja lannoittamisen kerran keväällä ja kerran syyspuolella. Nurmikkoa olen leikannut ahkerasti. Työssä käyminen on jonkin verran rajoittanut piha-askareiden hoitoa.

Päällisin puolin piha on kuitenkin ollut lähes esittelykunnossa. Ei kuitenkaan niin nypittynä ja ojennuksessa kuin lähinaapureiden, eläkerouvien kukkaloistopihat.

Tänään menin pihalle Fiskarsin oksaleikkurin ja sahan kanssa leikkaamaan sireeniä matalaksi. Näin tapahtui.

Ajattelin samalla siivota kukkapenkkiäkin kun oli hönkä päällä. Aina ei ole.

Silloin huomasin vierailusi jäljet. Jättimäiset multakeot ja järsittyjä kukkasipuleita oli viskottu ympäriinsä. Olisit edes syönyt ne. Pitikö mellastaa joka puolella? Osa kukista oli kumollaan toinen toistaan tukien, osa lahmaantunut maata myöten. Kuvassa olevaan liljaan, jonka nimeä en muista, et ole koskenut. Keisarinpikarililja se ei kuitenkaan ole. Niitä kuulemma välttelet.

Valkosipulistakaan et pidä joten levittelin sipulin kynsiä kulkureitillesi ja tuikkasin kulkuaukkoonkin. Pakokaasutemppuiluun en ala. Mutta heti huomenissa menen hankkimaan sellaisen värisevän vinkulaitteen jonka tuikkaan maahan kiusaksesi. Tiedä vaikka kaksi laitetta, sen verran vihaksi pisti se aikaansaamasi sekasorto.

Varoitukseksi vaan! Saatan vaikka hankkia kissan! Hitto soikoon!

Oikea pihapäivä

Naapureiden hyvinhoidetut kukkameret vilkkuivat silmäkulmassa, tarkempi tuijotus yli pensasaitojen pakotti vaihtamaan pikku hellepihavaatteet päälle ja alkamaan työn. Nypin, mullitan, kylvän, harvennan, lannoitan ja kastelen sekä lisäksi lausun kauniita sanoja yllyttäen ja kannustaen pihani kasveja näyttämään ns. närhen munat kukoistaville lajitovereilleen. 

Koko päivä meni iltaan asti ja huomenna saa jatkaa. Ei haittaa, en voi valittaa kun äskettäin narisin siitä, etten saanut upotettua käsiäni multaan. Pahasti epäilen huomista innostusta jatkohommiin. Saattaa olla äkkiseltään joku osa kehosta kankea ja kipeä. Veikkaan noita selän jatkona olevia isoja lihaksia ja takareisiä. Viitteitä on jo. Mutta vielä tuntuu hyvältä. Raitista ilmaa, hyötyliikuntaa ja nuppilepoa.

Pihatuhoa ja pioniparka

Takapihalta ja tontin reunoilta kaadettiin puita. Osa niistä oli jo lahoja ja tiensä päähän tulleita, osa muuten vaan liian lähellä taloa. Viime aikojen myrskyissä niistä on irronnut ja lennellyt katolle, terassille melkein ikkunoihin saakka varsin vahvoja oksia. 

Osa puista oli kaadettu kun olin muutaman päivän poissa kotoa. Melkein itku pääsi kun yksi puista oli mätkäytetty keskelle pikkiriikkistä pihaani. Sinne jäi alle pionit, syyshortenisia, sireeni, alulla olleet ukonhatut, raparperi ja paljon muuta. 

Runko on jäänyt useiksi päiviksi odottamaan muitten puiden kaatoa ja poisvientiä. Rumat sanat vilisevät päässä tänäänkin kun olisi ollut tilaisuus puuhastella kukkapenkkien kimpussa. Mitä hemmetin tunareita on ollut asialla. Mielestäni ammattitaitoinen puunkaataja kaataa puun lähes postimerkin ( tai ainakin iiison postimerkin ) tarkkuudella oikeaan paikkaan. Niin, laihan ymmärrykseni mukaan tilaa olisi ollut mätkäyttää puu väljemmillekin vesille. Että pistää vihaksi. 

En kuitenkaan tohdi mennä päätä aukomaan kyseiselle puumiehelle, saatan nimittäin olla väärässäkin näissä suuntausseikoissa. Motkotan sujuvasti muille. Eihän se mitään auta, mutta helpottaa tässä tuskassa kun ei vielä pääse sormiaan tunkemaan multaan.

Helpotusta tarjosi naapuri pensasaidan ylitse ja ojensi muutaman tomaatintaimen. Ne pitää istuttaa suureen purkkiin ihan lähiaikoina. Ja eikun satoa odottelemaan.

Vapusta alkaa kesä vai alkaako

Onneksi minulla ei ole kutsumusta pakkojuhlintaan. Niinpä sain tämänkin työväen juhlan viettää omalla tavallani. Syöden, juoden ihan vähän kuplajuomaa ja oleilemalla ulkona. Puhelimoin joidenkin samalla lailla päivää viettävien ystävieni kanssa. Joku pesi ikkunoita, pyykkiä, järjesteli vaatekomeroa ja inventoi. Itsekin piilotin kaikki loput eteisessä lojuvat talvisaappaat ja naulakosta tilaa vievät takit. 

Tulipa väljää eteiseen.

Mutta ei pitkäksi aikaa koska kaivelin kaapista kevät- ja kesäkenkiä tilalle. Ja kevyet takit. Pikasilmäyksellä ja pikapäätöksellä annoin hatkat muutamalle kenkäparille. Pikaisesti siksi, etten alkaisi hetken päästä katua ja ottaisi kenkiä takaisin suosioon. 

Vapusta alkaa kesä tai ainakin kesälomakausi. Kiitän onneani, ettei tarvitse olla sellaisessa kesälomakierrossa jolloinka loma tärähtää kohdalle joskus toukokuussa joskus vasta syyskuussa. Nykyisin saan lomani silloin kun suurin osa kansalaisista vetää lonkkaa ja jotain muutakin siinä ohessa. Sitä odotellessa lähiviikot menevät sisällä sekä pihalla karaisten ja paapoen kesäkukkien taimia. Hirveä vaivannäkö ottaen huomioon, että alkukesän saa peitellä hentoja taimia pitkälle kesäkuuhun, keskikesällä ( jolloin todennäköisesti olen poissa kotoa ) kukat ovat parhaimmillaan ja jo elokuussa voi aloittaa taas harsottamisen kunnes komposti kurjan näköiset kukat lopulta nielaisee. Siis kannattaako? Etteikö olisi muka tähdellisempää tekemistä? Eipä taida olla. Leipätyötä ei lasketa.

Stressin karkotusta

Päiväkahvit korvapuustilla nautin pihalla. Siellähän on tullut oltua lähes koko päivä. Kesäharrastukseni on  jälleen alkamassa eli tuijottaminen ja nyppiminen virittyivät suvitaajuudelle. Nyppimistä ei nyt varsinaisesti vielä ole, mutta tuijottaminen sujui jo mallikkaasti vuosien tuomalla kokemuksella. Kaikenlaista hiipukkaa näyttää tiluksilla nousevan. On ihan tuntemattoman näköisiäkin, kai minä joitain itselleni oudompia tuikin maahan loppusyksyn pimeinä iltoina.

Laventelin toin kauppareissulta tuoksumaan keittiön pöydälle. Laventeli kuulemma karkottaa kirvoja ja muita tuhohyönteisiä. Toivottavasti se tehoaa myös muurahaisiin, joista en lukuisista yrityksistä ja eri menetelmistä huolimatta ole onnistunut pääsemään eroon. Tuttua on liinavaatteiden hajustaminen laventelipussukalla ja tiesin siitä valmistettavan rohdoksia mm. unettomuuteen, kohonneeseen verenpaineeseen, stressiin. Jälkimmäistä vaivaa on ilmassa. Rohdosta en aio valmistaa, mutta voin nuuhkia yrttiä ja toivoa parasta.

Järki ja tunteet

En voinut vastustaa välipalavadelmia enkä niiden alle paistettua pullasiivua. Kermaa onneksi ei kaapissa ollut. Sitten pihalle lisäharavoimaan rivakalla otteella. Pienikin piha työllistää. Kätköstä löytyi vielä muutamia kukkasipuleita, jotka peittelin saatesanoin multiin.

Siinä puuhaillessa oli hyvä miettiä kaikenlaisia asioita, vähän suunnitella tulevaa. Alkava marraskuu on minulle vuoden ikävin kuukausi. Ja se ajansiirtokin riesana viikonloppuna.

Jollain keinolla pitäisi saada mieli pysymään virkeänä ja ajatus kirkkaana. Mennäänkö tunteella vai järjellä?

Vastauksen antaa Kari Hotakainen, joka sanoo, että järjellä pääsee vain paikallisbussiin!

Minä haluan pidemmälle. Valinta on tehty.

Suloinen sunnuntaiaamu

Varhainen sunnuntaiaamu. Kesä ei ole vielä menetetty. Pihakalusteiden öljyäminen ei kauan vienyt kun toimeen vaan ryhtyi. Hyvä minä.

Hamsteri lähtee tästä hankkimaan lisää evästä pitkää talvea varten. Pakastin turpoaa mutta ei maha mittään. Merkillisen reipas olo viime aikoihin verrattuna. Ehkä tässä alkaa toipua verenluovutuksesta joka viime kerralla ottikin huomattavan koville. Luovutustapahtumia on kummiskin takana jo kymmeniä ja eka kertaa tuli väsähdys, tilapäinen onneksi. Monta päivää oli niin vetämätön olo, että hyvä kun pysyi hereillä työpöydän ääressä. Nyt elo alkaa palautua ennalleen.

Tuijottelua

Aamulla tuijottelin leikkaamatonta nurmea. Jospa tässä joku päivä. Nyt ei pysty, liian kuumaa. Aamun lehteä luki kanssani ötökkä, joka ei ollut milläänsäkään sivujen kääntelystä eikä kuvaamisesta. Tuijoteltiin siinä sitten pitkä tovi toisiamme. Pitäisi olla parempi kamera...Siis järkkäri...kuuleeko joulupukki, kuuntelen??

Kukkavaihto

Huhtikuussa ikkunalaudalla kukintansa aloittaneet orvokit olivat venähtäneet ylipitkiksi ja rähjääntyneet kovissa sateissa. Parhaat yksilöt saksin maljakkoon vielä hetkeksi ilahduttamaan ja tuikkasin jäljelle jääneet rangat pihan perälle odottelemaan uutta kukintaa. Ehkä ehtii vielä.

Tilalle ikkunalaudalle ja vähän muuallekin herkän värisiä ahkeraliisoja. Niitä nappasin kassillisen mukaani Keuruun markkinoilta. Eikä ollut hinnalla pilattu. Kyllä näillä syksyyn päästään.

Päivän työ

Päivän työ, johon ei mennyt koko päivää, tuli tehdyksi. Vauhtia hommalle antoi aamun säätieto, joka lupasi rankkoja sateita keskelle Suomea, siis tänne. Nyt jos koskaan enää tänä kesänä ja tällä lomalla. Eihän se mitään tuskallista hommaa ollut. Suurin työ oli tyhjentää terassi tarpeellisista ja ennen kaikkea tarpeettomista tavaroista. Entinen harmaantuva terassi sai pintaansa lämpimällä ruskealla sävytetyn öljykylvyn. Kyllä tämä minulle kelpaa loistavasti. Tuntuu taas pehmoiselta paljain jaloin tepsutella.

Tekemistä vaille valmis

Tekemistä vaille valmis toden totta. Terassi odottaa jokavuotista öljykylpyään. Laudat alkavat näyttää surkeilta ja siksi hankin sävytettyä puuöljyä. Tähän asti on pärjätty kirkkaalla öljyllä ja puun väri on sillä palautettu, vaan eipä enää.

Urakka vaatii ponnistusta, ilmat kyllä ovat suotuisat, ei voi valittaa. Ja saattaa olla, että loppuviikosta jo liiankin suotuisat mokomaan hommaan. Laiskottaa niin paljon, että olisin valmis maksamaan, jos vaan joku reipas ilmaantuisi sen puolestani tekemään.

Haaleanvihreä matto oli varastossa ja saman värinen liinakin löytyi. Olkoon siinä hämäämässä siihen asti kunnes öljyämispuhti jostain löytyy.