Hyvä Myyrä Matikainen!
Kiitos kaikista niistä vuosista joina et ole sukukuntasi kanssa pörrännyt pihallani perennoiden ja sipulikukkien kimpussa.
Kukat ja pensaat ovat saaneet rönsytä ja vallata tilaa joka puolelle. En ole ollut kovin ahkera istutuksia hoitamaan, hädin tuskin olen muistanut kastelupuolen ja lannoittamisen kerran keväällä ja kerran syyspuolella. Nurmikkoa olen leikannut ahkerasti. Työssä käyminen on jonkin verran rajoittanut piha-askareiden hoitoa.
Päällisin puolin piha on kuitenkin ollut lähes esittelykunnossa. Ei kuitenkaan niin nypittynä ja ojennuksessa kuin lähinaapureiden, eläkerouvien kukkaloistopihat.
Tänään menin pihalle Fiskarsin oksaleikkurin ja sahan kanssa leikkaamaan sireeniä matalaksi. Näin tapahtui.
Ajattelin samalla siivota kukkapenkkiäkin kun oli hönkä päällä. Aina ei
ole.
Silloin huomasin vierailusi jäljet. Jättimäiset multakeot ja järsittyjä
kukkasipuleita oli viskottu ympäriinsä. Olisit edes syönyt ne. Pitikö mellastaa
joka puolella? Osa kukista oli kumollaan toinen toistaan tukien, osa
lahmaantunut maata myöten. Kuvassa olevaan liljaan, jonka nimeä en muista, et
ole koskenut. Keisarinpikarililja se ei kuitenkaan ole. Niitä kuulemma
välttelet.
Valkosipulistakaan et pidä joten levittelin sipulin kynsiä kulkureitillesi
ja tuikkasin kulkuaukkoonkin. Pakokaasutemppuiluun en ala. Mutta heti
huomenissa menen hankkimaan sellaisen värisevän vinkulaitteen jonka tuikkaan
maahan kiusaksesi. Tiedä vaikka kaksi laitetta, sen verran vihaksi pisti se aikaansaamasi sekasorto.
Varoitukseksi vaan! Saatan vaikka hankkia kissan! Hitto soikoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti