Lopetan sadonkorjuun ainakin vähäksi aikaa, NYT.
Olen ollut hyvä ihminen ja kerännyt pakastimen pullolleen eri laadun laatumarjoja. Syönytkin niitä olen niin että korvista pursuaa.
Sukulaistäti silloin aikoja sitten kannusti meitä nuoria vetelyyteen taipuvaisia keräyspuuhiin sanomalla, että huilatessa ehtii ämpärillisen mustikoita poimia. Hirveät tunnontuskat kiusasivat minua vuosikausia kun en kaikkea huilatessa enkä muutenkaan kyennyt tekemään. Enää ei edes tarvitsisi, mutta omaehtoisesti olen sinne puskiin ja metsään mennyt ja nauttinut täysillä hiljaisuudesta ja yksinolosta. Saaliin määrällä ei ole ollut niin väliä. Sanonta "vähän päivässä, paljon viikossa" pitää satasella paikkansa.
Kaupunki kutsuu nyt muutamaksi päiväksi. Pitää hinkata kätöset puhtaiksi ja ravistella oravaa pienemmät ötökät hiuksista. Metsävaatteet on jo pyöräytetty pesukoneessa odottamaan ensi viikkoa ja ämpärit ladottu puhtaina terassin nurkkaan. Kumisaappaat on rappusilla. Sieniveitsi pilkottaa kopassa.
Nolottaa tunnustaa, mutta tänä vuonna on jäänyt vallan marjastaminen...Mies ei oikein pysty ja yksin ei tule lähdettyä....selityksen makua, eikö...:)
VastaaPoistaNormaalisti rakastan samoilla metsässä.
Minulla taitaa olla välivuosi marjastamisen suhteen, mutta nämä hyvät ilmat ovat vähän inspiroineet ja saatan vielä metsään mennä. Viimeistään sitten puolukka-aikaan.
VastaaPoistaMarja