Tämä kukka minulle ensi kesänä. Nimestä ei tietoakaan. Sopi vanhaan puutalomiljööseen paremmin kuin nenä päähän. Upean hehkuvan värinen auringonpaisteessa, kuva ei sille valitettavasti kunnolla oikeutta tee.
Ihan loman loppumetreillä kävin vanhassa puutalomiljöössä, jossa oli kirppari. Koko korttelin väki oli asiassa mukana. Pihoilla soi 50- luvun musiikki ja ihmiset joivat kahvia, mehua ja söivät vohveleita, voileipiä, juuri paistettuja munkkeja. Pöydät aseteltu puuvanhuksen varjoon, oli hellepäivä. Viehkoja pihapiirejä, mukavia yhteisiä grilli- ja kahvittelupaikkoja, lapsille leikkipaikkoja. Sireeniaitoja, vanhoja puita varjostamassa pahimmalta paahteelta. Menneen ajan kosketusta.
Me juotiin mehut ja syötiin ihan älyttömän mehevät munkit. Sokeri jäi suupieliin ja ystävätär kuljeskeli vielä pitkään sokerinaarmu poskessa.Kuva jäi ottamatta nuorista yrittäjistä. Tytöt olivat oikealla kierrätysasialla, tekivät koruja mm. vanhoista vetoketjuista, hakasista, hakaneuloista jne.
Kannattaa katsoa kuvia tuotteista osoitteessa
Luumupuu portaitten vieressä, viittä vaille kypsiä hedelmiä teki mieli maistaa.
Kaikenlaista oli viehättävän tunnelman lisäksi tarjolla. Kirjoituspöytäkin, mutta se ei olisi mahtunut minulle kyytiin. Hetken harmitti. Olisihan sitä keino kuljetukseen löytynyt, mutta jostain olisi pitänyt luopua ensin, jotta pöytä olisi mahtunut kotiin. Päässä raksutti kovasti. Sinne se kuitenkin jäi jonkun toisen löydettäväksi.
Mutta matkalaukku löytyi ja se oli pakko ostaa, todella edullisesti. Vanha on, ei rouva myyjäkään osannut sanoa tarkempaa ikää. Puuta on kuoret, nahkaa päällä, lukko toimii. Laukku löytyi aivan kierroksen alkumetreillä joten raahasin laukkua urhoollisesti usean tunnin ajan mukana. Painoi PALJON. Lähes joka kerran kun laskin sen maahan ja katselin pöytien antia oli joku kysymässä, että onko laukku myytävänä ja paljonko maksaa.
En myynyt kenellekään. Laukku tulee mun eteiseen, siitä, mitä siellä säilytetään, en vielä osaa sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti