Pakkasaamun aurinko nousi aamukahvin aikoihin.
Seurasin valoilmiötä äidin asunnon ikkunoista. Ei pahempi paikka asua. Kallavesi avautuu lähes koko komeudessaan neljännestäkin kerroksesta ja mitkä panoramanäkymät ovatkaan talon ylimmästä eli yhdeksännestä kerroksesta! On ollut ilo ihailla maisemaa siltäkin korkeudelta jo kauan kauan sitten kun pihapuut olivat vielä pieniä.
Kotiin päin ajellessa ajatus juoksi erilaisissa maisemissa ja asunnoissa joissa on tullut majailtua. Lista oli kohtalaisen pitkä. Muutettu on lapsuudessa perheen kanssa monta kertaa. Lapsuuden kodista kuten myös kaupungista lähdin parikymppisenä ajatuksella " ei enää koskaan tänne takaisin". Muutamia asuntoja ja asumismuotoja tuli kokeiltua välillä olosuhteidenkin pakosta. Järvi, meri, joki, vesi ylipäänsä on ollut tärkeä elementti viihtymisessä. Nykyisestä asunnostani ei järvi näy, matkaa rantaan on tosin pari ehkä kolmesataa metriä. Mutta siellä se on.
Kummallista miten mieli muuttuu iän myötä. Nyt ei tuntuisi mahdottomalta ajatukselta palata ison veden ääreen sinne mistä maailmaa valloittamaan lähti.
Maisema kuin akvarelli, hienot värit on luonnossa!
VastaaPoistaNiin nuoruuden ehdottomuus muuttuu keski-iän sopeutuvaisuudeksi :-)
VastaaPoistaSydäntä sykähdyttää. Nytpä tuli tutun näköinen Ukko kuviin =). Kesä ja loma ja järvi... näitä odotellessa. Jos pitäisi yksi paikka maailmassa valita, missä sydän asuu, niin minulle se olisi järven rannalla, mökillä metsässä.
VastaaPoista