Tälle illalle oli työsuunnitelma valmiina. Rästihommia vähemmäksi, ettei ihan mahdottomaksi pinoksi kasvaisi.
Ensin pienet tirsat. Tirsoilta virottua aloitti puhelin pimputtamisen. Mukavahan se on, että ystävät muistavat, mutta että kaikki samana iltana. Miten mahtavat taivaan kannella tähdet sijaita, missä asennossa ovat kun näin porukka aktivoituu? Rästihommat siirtyivat suosiolla johonkin kaukaiseen ajankohtaan. Onneksi on kännykkä, jonka kanssa voi kävellä pitkin kotia, keitellä teetä, leikata kakkua, siirrellä lehtipinoa pois tieltä. Pikku toimet eivät haitanneet puhumista lainkaan.
Toista oli lanka- aikaan. Vai oliko? Oli mulla kyllä silloinkin pitkä jatkojohto, joka mahdollisti puhumisen välillä sängyn päällä, välillä toisessa huoneessa sohvassa tai keittiön pöydän ääressä.
Eniten tänään ilahdutti sen ystävän soitto, jota en yli vuoteen ole nähnyt enkä ääntä kuullut. Muutama onnentoivotustekstari ollaan vaihdettu. Siitä tulikin pitkä päivityspuhelu. Kyllä se rästihommat voitti kirkkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti