Marjanpoimintaa

Mustikoita näyttää paikoitellen olevan niin, ettei tiedä mihin jalkansa asettaisi. Hikisestä säästä huolimatta lähdin metsään tutustumaan saalisnäkymiin. Oli poimintavermeetkin mukana kaiken varalta. Vaikka oli jo iltapuolta, valui hiki joka puolelta. En sitten ryhtynyt ämpäriä täyttämään, piirakkamarjat vain poimin.

Marjametsäeleganssi oli huippuunsa viritetty. Rantamekko, ei puhettakaan, että pitkää lahjetta olisi voinut laittaa, siis paljaat sääret ja kumisaappaat. Ilman saappaita en suostu metsässä lampsimaan. Ylävartalon peittona oli vanha valkoinen paita, joka oli pyörähtänyt pesukoneessa jonkun punaisen kanssa, siis haaleenpunainen nykyisin. Päässä kirkkaankeltainen lierilätsä, jossa saattoi lukea Starkki tai muuta vastaavaa. Olisihan ainakin etsintäpartio helpommin löytänyt, jos olisin kuukahtanut mättäälle. Kyllä se niin keltainen lätsä on. Hyttysmyrkky ja juomapullo mukana kätevässä vyölaukussa (hahhah). Juomapullolla oli käyttöä, hyttysmyrkyllä ei kumma kyllä. Oliskohan paidasta leijaileva vahva pesuaineen tuoksu pitänyt iniäiset loitolla?

Mustikoita siis on, se on hyvä tieto. Loppuviikosta sitten varsinaiseen poimintasessioon voi ryhtyä kun säätieteilijäkin viilenevää lupasi.

Metsävadelmakatsaus tuli hoidettua samalla. Näyttääpi olevan ja tulevan lisää koko ajan. Kuvassa olevaan vatukkoon on eksynyt lilja jostain. Ja vatut tässä lähes puutarhavadelmien kokoisia. Ja makuisia.

Pienistä asioista sitä onni löytyy. Tänään mustikoista ja vadelmista.