Kaaoskesytystä

Ketutuskäyrä on asettunut normaaliin korkeuteen. Kiitos siitä kuuluu pitkäpinnaisille ystäville, jotka jaksoivat kuunnella ja jakaa kurjuutta. Kiitos myös kylmälle ja sateiselle sunnuntaille. Ulos ei ollut minkäänlaista kutsumusta taikka hinkua. Sen sijaan keskipäivän aikoihin oli ketutuksesta sikiävää adrenaliinia vielä sen verran jäljellä, että kävin kaaoksen kimppuun. Kyseessä oli siis kaaos vaatehuoneessa, jonne viikko sitten ja aiemminkin tungin kaiken ylimääräisen ja tiellä olevan kaman sillä seurauksella, ettei kammarissa ollut jalansijaa. Ihan todella EI JALANSIJAA.

Jalomielinen ystäväni osallistui talkooseen. Pikainen kahvi- ja ruokatauko mukaanlukien aikaa vierähti iltapäivään viiteen. No jaa, ehkä siinä läpistiin kaikenlaista ohessa ja syynättiin mitä kammarin kätköistä löytyi ja mistä kaikesta voi ja pitää luopua/ laittaa kierrätykseen. Järjestysoperaation jälkeen oli hemmetin hyvä olo. Jonkin aikaa. Työviikko, onneksi tynkä sellainen alkoi hiipiä mieleen illansuussa. Eiköhän tuota kolme päivää jaksa kun on pitkä viikonloppu edessä.