sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sunnuntaina sataa


Päivän harmaus, vesisade, lievä väsymys ja puhdas laiskuus- yhdistelmä piti minut sisätiloissa valoisan ajan.
Sohva veti puoleensa kuten myös ne jääkaappiin säilötyt herkut, joita vieraat eivät jaksaneet syödä.
Päiväunet otin eilen siivotussa makuuhuoneessa. Alakuloa lietsoin suremalla sitä, että kaikki läheiset ovat muualla kuin täällä.
Isänpäiväajatus lähti kohti tähtisumua ja sytytin jo päivällä kynttilät ulkolyhtyihin.
Illan lähestyessä aloin virota ja lähdin kävelylle. Ulkona satoi, jos mahdollista, enemmän kuin päivällä. Sateenvarjon alla tein pitkän kierroksen. Niin pieni ja tuttu tämä pikku kaupunki asukkaineen on, että jo kaukaa tunnistan kävelytyylistä kuka on tulossa vastaan.
Tänään erehdyin kerran, tervehdin ja  vastaantulija nyökkäsi hämmästyneenä. Emme tunteneet toisiamme mutta eipä tuosta tervehdyksestä haittaakaan ollut.


1 kommentti:

  1. Marraskuu maineensa veroinen, harmaata täälläkin päin.

    Marja

    VastaaPoista