Tapana on ollut jo vuosikymmenten ajan kokoontua luokkakokoukseen, me kaikki kolme. Ydinporukassa oli neljäskin, mutta hänestä emme enää vuosiin ole kuulleet mitään. Luokallamme oli parikymmentä opiskelijaa mutta meillä oli oma piirimme ja omat juttumme. Minkäs sille voi jos ajatusten aallonpituudet olivat meillä samat ja muut velloivat jossain rantapärskeissä. Yhdessä on todettu, ettei niitä vellojia pahemmin ikävä ole.
Tämän vuoden kokoukseen tuli kutsu pääkaupungista. Ystävällä on siellä nyt uusi koti, samalla tuli katsastettua asunto ja lähitienoon ruokapaikat. Asunnosta ei poistuttu muuten kuin lähiravintolaan syömään.Ystävä oli jo hankkiutunut Pihatontun kanta- asiakkaaksi. Sillä on etunsa kuten illan kuluessa merkille panimme.
Kuulumisia vaihdettiin ja muisteltiinkin vähän kuten kuuluu. Mutta ihan vähän vain.
Minä matkustin junalla jo toisen kerran kuukauden sisällä. Merkittävää sinänsä koska yleensä autoilen paikasta toiseen mikäli matka ei ole järisyttävän pitkä taikka ilmasto- olosuhteet erityisen hankalat.
Eipähän tarvinnut laskea kohotettujen maljojen määrää eikä kieltäytyä aamiaisella tarjottavasta kuplajuomasta. Junan ravintolavaunussa vielä jatkoin omaa kokousta punaviinipullollisen seurassa. Siis sellaisen pienen annospullon kanssa. Sopivan kokoinen näin lyhyeen matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti