Näkkileipää ja laventelia

Kannoin matkakassini sisälle, kaadoin osan sen sisällöstä suoraan pesukoneeseen ja levittelin kosmetiikkaan liittyvät pussukat hyllyille. Sytytin valoja siinä kulkiessani kohti keittiötä. Ja siellä se ällistys minut kohtasi. Muutaman päivän poissaoloni aikana kotimuurahaiset joko olivat syöneet tai sitten siirtäneet lähtiessä ripottelemani kanelit parempaan säilöön. Mutta minne??

Itseään eivät olleet vaivautuneet siirtämään mihinkään. Olivat kutsuneet sukunsakin kylään. Hitto!
Siinä sitten jotenkin ahdistettuna keittiön nurkkaan söin näkkileipää varoen murustelemasta ja haudoin joukkomurhaa. Raidia en halunnut käyttää, koska matkasta väsähtäneenä ja jonkin verran nälkäisenä en tahtonut ulkoistaa itseäni myrkyn vaikutusajaksi.
Muistin ostaneeni ja myös käyttäneeni joitakin vuosia sitten laventelisuihketta, jonka pitäisi olla sekä ekologinen ja hyväntuoksuinen että karkoittaa muurahaiset. Vieläköhän pullossa on ytyä?
Täällä tuoksuu nyt laventelille, liikaakin. Ja muurahaiset jatkavat kokoontumisiaan tosin hiukan pienemmällä alalla. Aamulla Raidia, jos eivät ymmärrä siirtyä naapuriin.
Kuva ei liity muurahaisiin. Tuli vaan mieleen. Vatikaanin Pietarin kirkko on 133m korkea ja sieltä korkeuksista katsottuna turistipolot näyttivät aika lailla muurahaisilta.