Ulkoilu oli vahvasti mielessä pitkän työpäivän jälkeen. Ensin laatikosta
postit ja niitten tutkailua, sitten vähän suupalaa siinä ohessa.
Puhelinkin pimputti pariin kertaan, ilmoitusasioita, ei tarvinnut
haastella pitkään. Äkkiä alkoi sade, siis sellainen sakea räntäsade,
jonka läpi ei naapuritaloa nähnyt. Ja minulta katosi into lähteä yhtään
mihinkään. Vetelyyttähän se on, tekosyiden etsimistä.
Kaiketi tarkoituksensa kotiin jäämisellä oli. Sain hoidettua monta rästiasiaa, monta mukavaa yhteydenottoa ja sain toimitettua kuulumiskierroksen rapakon taa. Kaikista tulin hyvälle mielelle ja mikä parasta niin tuli vastapuolikin. Tai ainakin kohteliaasti sanoi tulevansa.
Huomisen työmatkan varrella on mm. tämänlaisia maisemia. Näissä paikoissa hiljennän vauhtia joskus jopa pysähdyn ja jään lepuuttamaan silmiä. Odotan joutsenten palaavan.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti