Viimeinen lomapäivä tällä erää

Viimeistä lomapäivää viedään. Onhan se huominen vielä mutta sitä ei lasketa. Sunnuntaina jo varhain alkaa mieli valmistella paluuta arkeen ja ansioon. Ruumiillista työtä olen vältellyt koko loman ajan tähän iltapäivään saakka.
Nyt joudun lapion varteen mikäli haluan liikkua takaovesta ulos. Ja haluan minä. Olen jo aiemmin lapioinut terassilta polun, joka vie salaisesti roskalaatikolle, pyykkitelineelle ja matonpuistelupaikalle. Se on hyvä reitti lähteä kotoa salaa ( keneltä? )kylälle asioille.
Jotkut tupakoivat vieraani käyttävät polkua mennessään kohteliaasti kauemmas savuttelemaan ettei käry leiju sisään minulle tai naapureille. Vähemmistössä tupakoivat ystävät tosin alkavat olla. Järjen valo on kohdannut useita ja ovat viisaasti lopettaneet pössyttelyn.

Aamupäivän puolella rauhani tuli pahasti häirityksi kun lumenluontiin ihastuneet laajensivat reviiriään katolle. Sitten tapahtui.
Katto tyhjäksi ( toivottavasti jäi kattohuopa ehjäksi, niin rämäkkä rouhinta kuului että hirvitti ) ja lumikasat tämähtivät terassille korkeiksi kasoiksi. Nyt ikkunoista näkyy vain valkoista eikä ovea saa auki. Polusta ei tietenkään näy mitään.
Täytyy hetki vielä kerätä voimia ja lähteä sitten kaivamaan reittiä itseäni korkeamman lumikasan läpi.