Viimeisiä kauniita syyspäiviä viedään. Maisemia pitää tallentaa verkkokalvolle sen minkä vaan suinkin ehtii. Jokusen kuvankin voi ottaa, mutta niihin ei saa talletettua syysrannan tuoksua, ei kaislan hiipuvaa terävyyttä kädellä eikä joutsenen siiven suhinaa. Pitkän tovin kävelin metsässä, poimin sienen sieltä, toisen täältä. Ei mitään kiirettä, ei suuren saaliin tarvetta. Silti tuli koppa täyteen. Pian täytyy kerätä muutakin metsästä. Mustikan- ja puolukanvarpuja, sammalta, liekoja talven koristeita varten.
Metsässä alkoi hämärtää, mutta rannalla oli vielä valoa. Kuu on lähes täysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti