Tuntuu, että tiistai on viikonpäivistä jonkinlainen välimalli. Ei ole viikkoelo vielä päässyt kunnolla vauhtiin, jotenkin mieli lilluu menneen vapaan ja viikonlopun maisemissa. Sanomalehtikin on tiistaina ohuenlainen ja kaupoissa on vähemmän ihmisiä kuin muina päivinä. Keskiviikkona viikko taittuu ja henki kulkee jo sujuvammin. Iltapäivällä ollaankin jo voiton puolella ja ajatus karkailee viikonloppua kohden. Tällä lailla muistan ajatelleeni jo lapsena.
Mutta eiköhän koeteta elää täyspainoisesti kaikkina viikonpäivinä.
Syyskesällä tehty mustikanvarpukranssi on vielä muodossaan.
Kyllä päivä on selvästi pidentynyt. Tänään neljän kantissa iltapäivällä työstä tullessa oli niin valoisaa, etten vielä sytyttänyt kynttilöitä palamaan etupihan lyhtyihin. Kunhan ilta vähän pimenee, kynttilät palavat myös takapihan terassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti