Tältä fasaani- vadilta tarjoillaan vain harvinaislaatuisissa tilaisuuksissa. Sarjasta jäljellä olevat lautaset odottavat uutta juhlaa tulevaksi. Toisaalta, miksi säästellä? Voisihan niitä käyttää hiukan useammin.
Ennen mummin arkea...
... nykyisin minun aarteita
Isoisäni oli varsin taitava sorvailemaan puuta ja metallia. Lukkoseppän vikaakin oli. Jäljelle ovat jääneet seinää koristamaan lukuisat esineet mm. nämä avaimet, joista yksi on toiminut erään nimeltä mainitsemattoman kaupungin kirkon viinikellarin avaimena. Kellari on edelleen, mutta lukko on vaihdettu. Niinpä.
Sukua seinällä. Ylimmäisenä isoisäni sisarensa kanssa potretissa, vakavina.
Samat hyytävät pakkaslukemat kaikissa niissä paikoissa, joissa viikon aikana olen käynyt. Lumisissa maisemissa kuvattavaa olisi riittänyt enemmänkin. Mutta kun paleli niin vietävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti