Eilen piti poiketa kahdelle kirpparille kurkistelemaan ja lämmittelemään sen verran, että paleltumatta pystyi kotiin kävelemään.
Pöytäliina tarttui matkaan ja puhdas valkoinen pitsityynyliina puhtaitten valkoisten lakanoiden seuraksi.
Sitten näkökenttään osuivat vihreät Luna- jälkiruokakulhot, pari samaa sorttia Suomen lasitehtaalta ja isompi lasinen malja. Virheettömiä kaikki.
Hackmanin/ Sorsakosken lusikat piilottelivat aterinkasassa. Näitä olen silmä kovana aina katsellut ja ottanut talteen. Ovat niin suuhun sopivat. Vuosi sitten missasin yhden ostomahdollisuuden. Alkuperäisessä laatikossaan koko aterinsarja, ei varmaan koskaan käytetty, niin kiiltävät olivat. Hinta nousi kuitenkin loppujen lopuksi sen verran korkeaksi, että piti jättää peli kesken.
En näitäkään voinut jättää. Vanhaa Hackmanin mallia ja suuhun sopivia myös. Tälläisiä oli lapsuuden kodissakin.
Ja vielä lukemista iltapuhteelle. Lähes 600 sivua tanakkaa historiatietoa kotipaikkakunnastani sanoin ja kuvin. Selasin jo illalla eli katselin kaikki kuvat. Tuttuja paikkoja, nimiä ja kasvoja. Tykkään historiasta.
Ja hienoa oli se, että rahat riittivät erinomaisesti. Siitä kympin setelistä jäi vielä vähän vaihtorahaakin. Uskomatonta.
Se sun hattu on ihan ihana ja sun näkönen; piti sannoo ku kävit ja että kympillä mää ku luulin,että sää oot jostain kalliista hattuliikkeestä sen hommannu. Etsivä löytää! terv. Ira
VastaaPoista