Kaksi kauppahallia

Pikavierailulla Savon pääkaupungissa. Ei ollut Veljmiehellä vielä väljät vedet kalastella. Vettä kyllä virtasi valtoimenaan kaduilla, etenkin hiukan keskustan ulkopuolella. Sulaa lunta oli paikoin niin runsaasti, että kadun ylittäminen ilman asianmukaista varustusta eli kumisaappaita oli vaikeaa. Autoonkin tuli joku kosteusvika jonnekin sähköpuolelle kun roiskaisin menemään kohtalaisen vesiesiintymän yli. Eipä ollut muutakaan mahdollisuutta siinä vaiheessa kuin yli vaan. Vilkkuvasta valosta kojetaulussa ja moottorin äänestä ymmärsin, että olisi kannattanut etsiä kiertotie. Menopeli ei niin sanotusti käynyt kaikilla pytyillä, minä sen sijaan kävin. Vika paikannettiin ja hoidettiin kuntoon pikapikaa huoltamolla ja minut saateltiin matkaan savolaisen velmuilun sanakääntein.

Kauppahallissa käyn aina, ostan meidän savolaisten oikeaa ruisleipää ja piirakoita. Joskus istun vaan kahvilla ja katselen ympärilleni ja kuuntelen puhetta. Kun olin pieni, tulin halliin ja torille mummin kanssa. Minulla oli oma pieni torikoppa. Täältä tehtiin lähes kaikki ruokaostokset. Liha ja kala sekä leipomotuotteet olivat ja ovat edelleen tuoreita eikä valmiiksi pakattuja kuten marketeissa. Halli ja tori olivat etenkin ennen tärkein päivittäisen elintarvikehuollon keskus.

Kansainvälistäkin on nykyään kauppahallin käytävillä. Paljon herkullisesti tuoksuvaa ja kaikella lailla kutsuvia tuotteita.

Ei kaupan tarvitse isokaan olla. Luomua ja oikeudenmukaisesti ja ekologisesti viljeltyä, luontoa kunnioittaen. Kaakaota, kahvia, teetä. Meksikosta, Intiasta ja Afrikasta. Tässäpä kaksi hallia kansainvälisine tuotteineen vierekkäin. Tämä halli saa näpsästi pyörät alleen ja vaihtaa tarvittaessa kauppapaikkaa. Isompi jää niille sijoilleen missä se on ollut vuoden 1902 elokuusta.