Ystäväperheen kanssa olin varhain sunnuntaina liikkeellä. Ostosmatkalle menossa. Aikaa oli ja pysähdyttiin ison veden äärelle. Auto parkkiin ja elämää nähneitä portaita rantaan. Kaunista maisemaa, ajopuita, hiekkarantaa, laivalaituri. Aurinko alkoi jo lämmittää.
Paluumatkalla kunnon tötteröjäätelö, joka oli ainakin minun ensimmäinen kioskijäätelöni tänä kesänä. Iso pallo Wanhan ajan vaniljaa.
Auton perä oli ihan tupaten täysi tavaraa. Ihan niinkuin kaikkea tätä meiltä olisi puuttunut. Edullisia ja kauniita kukka- amppeleita ( "tuota lajia ei oo meidän kylällä näkynyt tänä vuonna"), valkoisia pelargonioita (kotona oli jo VAIN vaaleanpunaisia), kukkaruukkuja, valkoiset pellavalenkkiverhot, koria ja koppaa, sitä ja tätä muuta erittäin tarpeellista. Asiaan kuului myös ennakoiva tutkailu. "Sitten kun tuota ja tuota tarvitsen niin tiedän, että täältä löytyy".
Maisemissa ajeltiin, ihmeteltiin valtavia sireeniaitoja, kauniita vanhoja ja uusia taloja pihapiireineen. Pysähdyttiin vielä samaan paikkaan kuin aamulla, mutta toiselle puolelle tietä.
Auton perä oli ihan tupaten täysi tavaraa. Ihan niinkuin kaikkea tätä meiltä olisi puuttunut. Edullisia ja kauniita kukka- amppeleita ( "tuota lajia ei oo meidän kylällä näkynyt tänä vuonna"), valkoisia pelargonioita (kotona oli jo VAIN vaaleanpunaisia), kukkaruukkuja, valkoiset pellavalenkkiverhot, koria ja koppaa, sitä ja tätä muuta erittäin tarpeellista. Asiaan kuului myös ennakoiva tutkailu. "Sitten kun tuota ja tuota tarvitsen niin tiedän, että täältä löytyy".
Maisemissa ajeltiin, ihmeteltiin valtavia sireeniaitoja, kauniita vanhoja ja uusia taloja pihapiireineen. Pysähdyttiin vielä samaan paikkaan kuin aamulla, mutta toiselle puolelle tietä.
Pilviä alkoi kertyä taivaalle. Oli kuitenkin käsin kosketeltava kesäilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti