Auringonpaistetta pitkästä aikaa. Työstä palattua piti kiivaasti käydä tosi villiintyneen pihan kimppuun. Hurjalla vauhdilla kasvavat etenkin rikkaruohot ja yrittävät peittää kaiken alleen.
Kaikki on keskeneräistä. Toisaalta eikös niin kuulu ollakin. On vasta toukokuun viimeinen, ei tämä vielä kesä ole. Lomaankin on vielä aikaa. Tänne nousee daalioita.
Toisen pois heittämät on toisen noudettavat, vai mitenkä se sanonta menikään. Kierrätystä kumminkin. Ei sunkaan noin somaa peltilaatikkoa, joka ei muuten ollut tippaakaan ruostunut taikka kolhiintunut, voi jättää ottamatta talteen.
Mitähän tänne laitetaan. Krasseja on taimettumassa, siis ainakin niitä.
Yrttiviljelmässä on persiljaa, sitruunamelissaa, basilikaa ja laventelia. Illan tullen viljelmän ympärillä tuoksuu etelän maan illalle. Hallan vaara uhkaa vielä, onneksi pakki on helppo nostaa suojaan. Basilika ainakin on herkkä kylmälle, persilja ei ole moksiskaan.
Karvapallosta kukaksi, unikot puhkeavat ihan varmasti salaa kukkaan kuten muinakin vuosina
Tunnelmaa takapihan kielopolulla
Siellä vuohenjuuren ja muun rikkaruohon keskellä kielot koettavat sinnittellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti