Harhaannuin ostamaan terassille puisen säilytyslaatikon. Jep, eipä siinä mitään, sujuvasti tuli auton takapenkillä kaupasta tiiviissä pahvipaketissa. Ja kotona sitten purkamaan pakettia ja ihmettelemään. Nurmella oli hetkessä kasa erikokoisia osia.
Selkeät ohjeet. Ei vaikuttanut siltä, että insinööriä tähän operaatioon tarvittaisiin.
Monta ruuvia, kuusiokoloavain, pieni muovinen ristipäämeisseli, akkuporakone omasta kaapista valmiiksi ladattuna.
Joka ruuville oma kolo. Joopajoo...aikalisän paikka...
Kahvetta hermojen rauhoitteluun, tuijotusterapiaa auringonpaisteessa. Lopputulema oli, ettei yhden naisihmisen kädet taivu pitämään lootan kappaleita paikoillaan ja samalla jollain kädellä koettaa osuttaa ruuveja oikeisiin reikiin, ja hyttysetkin olivat päättäneet inistä talkoossa mukana. Jostain kohtaa aina retkahti. Ja sitäpaitsi jousisaranoiden ruuvaaminen meni jo yli hilseen tai no ainakin yli kärsivällisyyspisteen. Taito puuttuu, ei kaikessa voi olla hyvä. Apua paikalle ja kas, tekniikan mies päräytti ruuvit, jouset sun muut suitsait paikoilleen.
Mikäpä tässä nyt on istuskella. Aurinko paistaa, hyttyset ovat ottaneet ritolat.
Laatikko odottaa oikeaa sijoituspaikkaa ja sisältöä uumeniinsa. Ja se on sitten jo toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti