Olin metsässä tarkoituksena poimia sieniä. No, sieniäkin toki löytyi, mutta satuin valtaisan mustikkaesiintymän kohdalle. Eikun keräämään. Onneksi poimuri on aina mukana. Hiki tippui otsikosta, mutta en millään malttanut lopettaa. Kyllähän se ennestään pitäisi tietää, ettei ne marjat keräämällä lopu.
Mustikkakiilto silmissä luulin selättäväni edessä olevat mättäät. Kattia kanssa, mätäs mättään jälkeen ilmaantui pullottavia marjoja näköpiiriin. Piti luovuttaa, ämpäri oli täysi. No jaa, roskiakin tuli haalittua siinä tohkeessa ihan mukavasti kyytiin.
Kotona tein mustikkasoppaa. Osan saaliista tuikkasin pakasteeseen, olivat vallan mainioita koostumukseltaan vielä. Iso osa päätyi hilloksi.
Hilloa tein hillosokeripussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Jostain syystä ajatus heilahti tulevaan talveen ja jouluun. Mielijohteesta laitoin hillokattilaan mukaan pohisemaan kaksi kanelitankoa ja ravistin jauhettua neilikkaa pussin pohjalta. Ei hassumpi lopputulos.
Kelpaa nyt lettujen kanssa herkutella, paahtoleivän päälle levittää iltateen aikaan, aamulla laittaa lusikallinen puuron silmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti