keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Yönmitta







Alkuillasta väsyttää armottomasti. Univelkaa on tullut taas kerättyä. Siis pienten kotiaskareiden, iltapalan ja pesun jälkeen sukellus sänkyyn yöpaidan helmoista kiinni pitäen.
Mutta kuinka käykään, eipä nukuta enää, ei yhtään. Väsyttää kyllä. Erilaisia asioita alkaa velloa mielessä ja saada ihmeellisiä mittasuhteita. Tarpeellista taatusti on miettiä, että voivoi kun syksyllä jäi se yksi kukkaloota sinne pensaan juurelle, ihan koko talveks. Ja olenko perunut lehtitilauksen, ettei ei- kiinnostava luettava tule koko vuotta. Ja huomenna pitää muistaa poiketa sinne postiin, niin ja soittaa ystävälle ja sopia tapaaminen. Ja entäs sitten ne ihmissuhdejutut, siinähän menee aamuun setviessä.
Lukemista tarvitaan, jännitystä ja historiaa. Mukavammin se yö menee niin. Voi unikin tulla.
Aamulla taas väsyttää, ehkä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti