Palapelielämää

Uskomattoman kurjasta säästä huolimatta oli käytävä pakkokävelyllä, jotta nuppi toimisi ja ajatukset asettuisivat.

Kuvat eivät ole tältä reissulta kuten arvata saattaa. Vettä tuli kuin Esterin helmasta ja välillä lähes vaakasuoraan. Ei siinä harmaudessa ollut mitään kuvattavaakaan. Miten ihmeessä saa järkikullan pysymään päässä tänä syksynä? Päivittäin ilmaantuu uusia muuttuvia ja muuttavia tekijöitä, jotka pitäisi saada asettumaan entiseen järjestelyyn sopiviksi.

Olen minä kuitenkin sen verran luottavainen, että uskon kaiken aikaa myöten asettuvan omille paikoilleen. Niin se vaan menee.

Kotona tyynin mielin teetä ja juustoleipää. Pöydällä inka- liljoja, suosikkejani tähän aikaan vuodesta. Toisessa maljakossa valkoisia saman lajin kukkia, mutta vielä kovin nuppuisia.